"Niin on, sinä tappelua hierova koira pojaksi, joka haukkua nalkutat omien päiviesi antajaa. — Käyhän päälle taas!"
* * * * *
Aina kun Eufranor kaipasi poikaansa, meni hän Panin alttarin ääreen ja huusi kovasti, aivan kuin olisi tahtonut nukkuvaa herätellä: "Kurja ja kaltoin kasvanut poika, väisty paikalta, jolle pyhyyttä loukaten astut, niin ettei Pan, tuo hyvä ja armias jumala, tartu niskanahkaasi ja heitä sinua ulos. Tule kotiin! Tule kotiin!"
Mutta poika jäi niin pitkäksi aikaa kuin häntä halutti. Paikasta oli tullut hänen omansa. Päivänkorennot hyrräsivät hänen ympärillään, ikäänkuin hän olisi ollut vanha tuttu. Järvi lepäsi niinkuin peili, josta home oli poistettu, niin että pinta kiilsi hohtavassa loistossaan. Se kuvasti hänen kauneuttansa kaikissa asennoissa. Se pusersi hänen alastomuuttansa viileässä suudelmassa. Hän oli etsinyt itsellensä lepopaikan lumpeiden ja lemmikkien seasta. Vihreässä rantaäyräässä oli hänen ruumiinsa mukainen sija. Hän laskihe eteenpäin kyynärpäilleen, nojasi päänsä käsiinsä ja näki kasvonsa vain jalan verran alapuolellansa: tyyninä, hymyttöminä, puhtaina ja itseensä vaipuneina. Eräänä päivänä oli hänellä voittopalkintona saamansa öljypuunseppelekin päälaellansa. Vesi kuvasti kapeat lehdet hiussuortuvain seassa — päivänkorentoja ja perhoja liehui ympärillä. Siellä ei ollut ainoatakaan jumalaa häntä kadehtimassa. Sisiliskot eivät enää paenneet. Hänellä oli vallassansa paikka ja oma kuvansa.
Myöhään eräänä iltapäivänä hän astui alastomana ulos Pan-jumalan maalta vaatteet ripustettuina keppiin, jota hän kantoi olkapäällänsä.
Ulkopuolella seisoi isä ja vastaanotti hänet huolestunein ilmein. Kaunis, harmaapartainen mies seisoi hänen rinnallansa pölyisessä matkamiehen puvussa ja päässä iso, leveälierinen hattu.
"Vihdoin, kautta Zeuksen, tuolla hän tulee", sanoi Eufranor tuskaisesti.
Vieras katseli häntä.
"Tämä siis on sinun poikasi, nimetön, jota sinä, Eufranor, et suo jumalille, niin, jolle et edes nimeä suo. Nyt ymmärrän, kuinka Pan sinulle kostaa."
"Niinpä sano minulle ensin, nuoruuteni ystävä, kuinka olen tullut rikkoneeksi."