"Varo pilkkaamasta minua imartelullasi, joka kuuluu pahalta. Jospa nyt Artemis sinua kuulee ja sinulle kostaa!"
"Hän saa kyllä minua kuulla", vastasi hän reippaasti. "Sinulla on kiehkura tukassasi — tahdotko saada minulta samanlaisen? Uhraammeko yhdessä, Narkissos?"
Hän tarttui kummallakin lämpimällä kädellään hänen päähänsä ja kohotti sitä. Hän oli voimakas ja veti hänet todellakin pystyyn. Narkissosta harmitti tuo rohkea kosketus, ja hän huomasi hänen nuoren päivänpaahtaman ruumiinsa tuoksun. Nuo naiset, ajatteli hän, tehdäkseen itsensä kovaksi, ne tuoksuvat aina vuohelta. Mutta kun hän tahtoi tempautua irti, ehti tyttö ennen häntä ja tarttui hänen tukkaansa.
"Onko sinulla veistä?" kysyi hän. "Eikö. Sepä paha. Aioin leikata kiharan sinun ja minun otsastani ja sitoa ne yhteen ja laskea ne uhrilahjaksi jumalattaren pöydälle. Mutta etkö ole metsästäjä, Narkissos? Miksi et tuo villin vuorivuohen sarvia? Mikäli näen, ei sinulla ole muuta kuin paitasi, ja se olisi verrattain sopimaton lahja. Mutta minä aion ripustaa molemmat sandaalini tähän keihääseen ja palata kotiin avojaloin. Ja tässä on vyöni. Sitä ei vielä yksikään mies ole irroittanut, senvuoksi pyhitän sen siveälle ja neitseelliselle Artemiille."
Narkissos aikoi lähteä tiehensä. Mutta hänen katseensa sattui vyöhön, joka sirona ja pehmeänä kuin käärmeennahka tahi niinkuin liuska tytön nahkaa lepäsi sammalvihreällä alttaripöydällä. Se oli kirjoitettu täyteen kirjaimia. Kirjoitus vaikutti häneen kuin salaperäinen loitsu. Olympiassa hän oli lukenut lukemattomia piirtokirjoituksia jalustoilla ja patsaiden kyljissä. Hän tunsi olevansa hyvinkin perehtynyt kirjoituksiin.
"Tahdotko lukea?" kysyi tyttö, otti vyön käsiensä väliin ja piti sitä hänen edessään. "Se on minun salaisuuteni, tarkoitettu vain jumalattaren korville. Tulet kuin olisit kutsuttu lukemaan. Mutta et taidakaan osata lukea?" lisäsi hän härnäten.
"Kyllä minä osaan", kuiskasi Narkissos ja katsoi ahnain silmin.
Tyttö henkäisi syvään, hänen sieraimensa värähtivät.
"Lue siis!" käski hän ja piti vyötä aivan hänen edessään.
Ja Narkissos luki vitkaan ja konemaisesti, sana sanalta: