"Sinä helleenikäärme, etkö tiedä, että persialaiset inhoavat valhetta niinkuin Ahrimania itseään? Sano totuus, vaikkapa pelkäisit, että se skorpionintutkaimin kääntyy sinua itseäsi vastaan."
Demaratos antoi vastauksen:
"En voi tietää, onko suurkuningas tottunut katsomaan totuuden kuvastimeen. On aivan liian monta piiriä orjia hänen valtaistuimensa ympärillä. Mutta kun me nyt istumme täällä Europan rannoilla ja päivä paistaa yhtä kirkkaasti kummallekin, niin tiedä, että Hellaassa on köyhyys tuttu ammoisista ajoista, mutta hyve on vierasta tavaraa, jonka vasta viisaus ja ankarat lait ovat keskuuteemme tuoneet. Ja vain lain ankaruutta kunniassa pitämällä Hellas puolustautuu köyhyyttä ja orjuutta vastaan. Minä olen kotoisin doorilaisista maakunnista, joissa kaikki ovat urhoollisia, kuitenkaan ei kukaan niinkuin Spartan pojat. Lakedaimonilaiset taistelevat sinua vastaan, suurkuningas, vaikkapa kaikki muut helleenit siirtyisivät sinun puolellesi. He taistelevat sinua vastaan, vaikkapa kävisit heidän päällensä kaksisataa kertaa kymmenellätuhannella miehellä, yksinpä silloinkin, vaikka heitä olisi vain tuhat miestä."
Xerxes nauroi sydämellistä halveksumista osoittavaa naurua. Hän repäisi kärpäsviuhkan istuimensa takana seisovalta palvelijalta ja löi Demaratosta hänen lyhyttukkaiseen päähänsä, johon kärpäset kokoontuivat mustiksi laumoiksi, koska spartalainen ei pitänyt arvonsa mukaisena torjua kärpäsiä, niinkuin olisi ollut pitkähäntäinen hevonen. Hän tarttui suurkuninkaan kädessä olevaan viuhkaan ja heitti sen mereen.
Xerxes rypisti kulmansa ja sen rypyn olisi uskalikko saanut hengellään maksaa, mutta yht'äkkiä purkautui hänen vihansa raikuvaan nauruun, joka paljasti hänen suuret keltaiset hampaansa kauas pitkin punaisia ikeniä, ja hän antoi vastata:
"Demaratos, hulluko olet? Tuhat miestä sataa kymmenentuhannen joukkoa vastaan! Kerskailkoot maanmiehesi sillä, että kukin heistä voi ryhtyä taisteluun kymmentä vihollista vastaan ja sinä Demaratos ruoskamieskasvoinesi kahtakymmentä vastaan. Mihinkä sekään vielä riittäisi? Ja nyt teillä ei edes ole valtiasta, joka saattaisi ajaa teitä eteenpäin. Sillä sinä, Demaratos, et enää ole heidän keskuudessansa, vaan olet jo valinnut terveen järjen tien — ja siirtynyt voimakkaamman puolelle. Omasta vapaasta tahdostansa he kulkeutunevat samaan suuntaan kuin sinä."
Demaratos kalpeni nämä sanat kuullessaan eikä tahtonut vastata. Mutta kun Xerxes pilkaten kysyi tulkilta, merkitsikö hänen vaikenemisensa suostumusta, antoi hän vastata:
"Herra, sinä näytät, kuinka vähän tunnet helleenien mieltä, kun luulet heidän tarvitsevan ruoskaa. Lakedaimonilaisia ei aja eteenpäin mikään muu ruoska kuin laki, joka heillä on verensä sykähdyksissä. Että he eivät valitse persialaisvaltaa, johtuu siitä, että he ovat maistaneet vapautta. Mutta sinä, herra, sinä ymmärrät vain orjuutta."
Xerxes oli käynyt vakavaksi ja antoi tehdä pilkallisen kysymyksen:
"Mutta miten te sitten käytätte vapauttanne, uhkarohkea helleeni? Eikö ole verrattain tyhmää antaa ylivoiman musertaa itsensä — niinkuin sääsken, joka antaa norsun tölppäjalallansa polkea itsensä kuoliaaksi mieluummin kuin siirtyy vähän?"