Demaratos antoi vastata:
"Lakedaimonilaiset säilyttävät vapautensa hamaan kuolemaan asti. Ne eivät koskaan taivu sinun orjuuteesi, sillä heillä on yläpuolellansa valtias, joka on sinua voimallisempi. He pelkäävät lakia vielä enemmän kuin sinun orjasi pelkäävät sinua. He tekevät aina vain sen, mitä laki heille käskee. Mutta laki määrää aina, että he eivät saa paeta mitään orjuuttamaan pyrkivää valtaa, vaan että heidän pitää pysyä lakinsa rajoissa ja joko voittaa tahi kuolla. Sinä tahdoit tietää totuuden, suurkuningas. Jos se on katkera tahi järjetön sinusta, niin olen vastedes vaiti. Puhuessani minä olen vain seurannut sinun tahtoasi. Ja sinulle, herra, käyköön toivomuksesi mukaan."
Demaratos nyökkäsi ja puristi huulensa yhteen. Xerxes nauroi hänen tuikeaa ilmettänsä, mutta viittasi hänelle armollisesti, antoi juomanlaskijansa ojentaa hänelle maljan viiniä, ja kun Demaratos vuodatti sisällyksen mereen, käski hän sanoa hänelle, että kultamalja oli hänen. Demaratos pisti sen viittansa poimuun, kumarsi yhtä kepeästi kuin ennenkin ja meni.
Xerxes kulki nyt läpi Traakian, joka jo hänen isänsä sotaretken ajalta oli persialaisten vallassa, asetti uusia päällysmiehiä linnoitettuihin paikkoihin ja uuden varusväen valtaansa suojaamaan. Hän oli viisas ja huolellinen valtias ja toimi joka taholla isiensä viisautta ja Persian kansan pyhiä tapoja noudattaen. Mutta hän kunnioitti niitä näkymättömiä voimia, jotka vieraassakin maassa liikkuvat, ja niitä hän ei loukannut. Hän kiersi kunnianarvoiset lehdot, joiden pyhyyttä hänelle ylistettiin. Hän uhrasi niille paikallisille jumalvoimille, joiden vaikutusta hän ymmärsi. Mutta ennen kaikkea hän muisti omaa jumalaansa ja hänen vaatimuksiansa. Yli Strymon-joen kulki hän uutta siltaa myöten vasta sitten, kun maagit olivat uhranneet pyhiä valkeita auringonhevosia ylimenon onnistumiseksi. Kun hän Edonian maassa tuli seutuun, jota nimitettiin "Yhdeksän tien mäeksi", tahtoivat maagit uhrata manan hengille; he ottivat yhdeksän maan pojista ja tytöistä ja uhrasivat nämä hautaamalla heidät elävinä.
Sitten menivät joukot yli Kalkidiken; laivasto kulki samaan aikaan pitkin vastakaivettua kanavaa ja pääsi siten kiertämästä myrskyisen Athos-vuoren niemen. Artachaies, joka oli johtanut rakennustyötä, sairastui ja kuoli kuninkaan ollessa matkalla läpi Akanthoksen. Hän oli kaikista persialaisista pisin, sillä hän täytti viisi kuninkaallista kyynärämittaa neljää sormenleveyttä vaille. Hänen äänensä oli niin kuuluva ja voimakas, että sen kuulivat kaikki ne, jotka olivat kanavalla kaivamistyössä. Mutta nyt hän kaatui kuolemaan niinkuin jättiläishonka, joka on väkevämpänsä kohdannut. Xerxes rakennutti hänen kunniakseen tornin, nelikulmaisen kuin linnoituksen, jonka portit ylhäällä antoivat joka ilmansuunnalle, ja hän saattoi hänet hautaan kävellen paljaalla maalla ilman mattojen loistoa. Korkealle torniin laskettiin Artachaies lepäämään niinkuin valtavan kaivon suulle, ja taivaan suhajavasiipiset petolinnut lehahtivat hänen hautakammioonsa ja söivät saaliinsa. Mutta Xerxes antoi piirtää hänen nimensä ja muistosanansa torniin persian ja kreikan kielillä, jotta helleenit saattaisivat lukea, mitä persialainen oli tehnyt maansa ja herransa hyväksi.
Kaikkialla, missä Xerxes kulki, kokosivat kansat hänelle sotaväkeä. Traakialaiset lisäsivät hänen sotajoukkoansa. Yksin makedonialaiset helleeniläismielisen kuningas Aleksandroksen johtamina ottivat heidät vastaan vieraanvaraisesti. Uusia laivoja liittyi hänen laivastoonsa, joka kulki rinnakkain sotaväen kanssa Thermaan saakka.
Oli tullut kuuma, paahteinen kesä. Kuormajuhdat tyhjensivät kaikki joet. Mutta helleenit tulivat suurkuningasta vastaan vieraanvaraisesti ja kestitsivät hänen henkivartijoitaan. Tallit ja lammikot vilisivät täynnänsä maa- ja vesilintuja, joita lihotettiin persialaisten syödä. Maaviini helmeili kauneimmissa astioissaan. Persialaiset istuivat heidän luonansa teltoissa yöt läpeensä juoden; mutta päivän koittaessa he lähtivät ja ottivat kaikki mukaansa lahjana ja saaliina. Luonto itse ei ollut yhtä vieraanvarainen. Vuorilta tulivat leijonat nälkäisinä kesäisten öiden suojassa ja tunkeutuivat persialaisten leirialueille. Hevosiin ja muuleihin ne eivät koskeneet, mutta kamelien kimppuun ne kävivät ahnaasti ja söivät minkä jaksoivat. Isot eläimet kiljuivat pimeässä, kun niiden kylkiä ja kyttyröitä petojen kynnet raatelivat.
Thermasta Xerxes lähti matkaan ja läheni Thessaliaa. Hänen tulonsa pelko oli aikoja sitten karkoittanut helleenien sotajoukon, joka heti keväällä oli kokoontunut Tempe-laaksoon, kymmenentuhatta peloponnesolaista ja ateenalaista, Themistokleen ja Evainetoksen johtamina. Persialais-sotajoukon tulo viipyi, ja helleenejä säikyttelivät joka päivä tiedot uusien, heidän takanaan olevien kansojen ja kaupunkien siirtymisestä lähenevän suurkuninkaan puolelle. Erityisesti heitä huolestutti Makedonian kuninkaan lähettämä tieto siitä, kuinka hirveä hyökkäävä persialaisvoima oli, ja että Tempe-sola saatettiin pitkin lännessä olevia vuoria kiertää. Ateenalaiset ja lakedaimonilaiset päättivät senvuoksi vihdoin taistelutta jättää solan. Kohta sen jälkeen, marssivat Thessalian ratsumiehet Xerxestä vastaan ja antautuivat armoille. Melkein koko Pohjois-Hellas paitsi Attikaa, Thespiaita ja Plataiaita oli menetetty; niistä ei enää ollut saatavissa voimia yhteiseen puolustautumiseen. Ja Peloponnesoksen valtojen ja Attikan lähettiläät, jotka pitivät kokousta Korinton kannaksella, olivat epätoivoisia ja neuvottomia siitä, mitä piti tehtämän ja kuinka voimia saatettaisiin pitää koossa.
Xerxes ajoi Tempe-laaksoon, jossa Peneios-virta juoksee pohjoisen Olympoksen ja eteläisen Ossa-vuoren välillä. Alati läheni päämäärä. Thermasta persialaislaivasto lähti purjehtimaan ja alkoi kahakoida helleenien laivojen kanssa, jotka etelästä tullen pysyttelivät Euboian pohjoiskärjen ympärillä. Persialaiset valtasivat muutamia laivoja, ja erään laivan keulassa he teurastivat sen miehistä urhoollisimman onnea tuottavaksi enteeksi. Mutta erästä toisen laivan urheaa miestä he sen sijaan koettivat kaikin voimin pelastaa, vaikka hän todellakin oli melkein palasina. He hoitivat hänen haavojansa myrhalla ja byssos-siteillä, he veivät hänet persialaisleiriin, he hoitelivat häntä erikoisella hyvyydellä ja näyttivät hänelle koko sotajoukon, mutta kaikista hänen tovereistansa he tekivät orjia.