Thermopylai.
Marssiva sotajoukko tuli yhä etelämmäksi, kunnes se vihdoin pysähtyi kapealle vuoren ja meren väliselle maakaistaleelle. Malian lahti painautui poukamaksi matalaan rantamaahan, siinä, missä Sperkheios-joki virtasi meren syliin; mutta Oita-vuori sulki laakson helmaansa, kohosi yhä jyrkempänä ja jyrkempänä lahtea vasten ja painautui niin lähelle rantaa, että vihdoin vain solatie oli jäljellä.
Persialais-sotajoukko pysähtyi. Se oli kuin valtavan suuri ja muodoton eläin, jonka on tunkeutuminen neulansilmästä. Rauhallisesti eläin ryömi makuulle; sen pää oli kapeassa aukossa; takana kiemurteli ja paisui sotajoukkoruumis jäsen jäseneltä, paisui tiiviiksi rauhalliseksi möhkäleeksi ja pullistui kummallekin sivulle. Mutta pää kohosi ja alkoi tuijottaa solatietä, joka siltä oli tien katkaissut; se tarkasteli sitä, ennenkuin aukaisi lohikäärmeenkitansa antaaksensa myrkkyisten nuolten suustansa sataa sulkua vastaan.
Sillä sola oli suljettu. Oli aivan kuin olisi ampiaisparvi tehnyt sinne pesänsä: ne eivät lennä ulos, mutta niiden surina ja hyminä kuuluu, ja jos vain tikunkin pistät pesään, niin ne tulevat esille, pistimin ja haarniskoin hyökäten, raivoten siitä, että niiden rauhaa häiritään.
Xerxes oli ajanut yli virtain ja purojen, jotka syyskesän kuumuudessa olivat melkein pelkkiä kuivia uomia. Rannan ohdakkeet törröttivät palaneina päivänpaisteessa, soinen maa oli korventunut suuriksi kilviksi, joihin lämmössä ilmestyi ryppyjä niinkuin sarvikuonon kilpiin. Kuumuus oli sietämätön. Hän oli ollut pakotettu levityttämään purjeet sekä vaunujensa ylitse että pitkälle sen eteen suojaamaan kallisarvoisia hevosia, niin että muodostui kulkeva, pitkähkö teltta, jonka tankoja orjat kantoivat. Matkavaunujensa moniin tyynyihin hautautuneena hän makasi puolialastonna ja haukkoi ilmaa läähättäen. Hän kasteli käsiänsä jääkylmään veteen, jäähdyttääksensä kasvojansa ja uhkeata rintaansa. Hän kääriytyi orvokinsinisiin liinoihin viilentääkseen ja vaimentaakseen ympäristönsä valoa. Ja kärpäsviuhkat liikkuivat alati hänen päällänsä niinkuin valkeat heiluvat hevosenhännät. Siitä huolimatta hän oli kiusaantunut ja toivoi takaisin Ekbatanan vuoripuistoihin. Tämä maa oli paha ja palanut, ja Ahrimanin tukehduttava henki liikkui sen yllä.
Ennenkuin aurinko nousi, oli hän lähtenyt matkaan. Ja hän tiesi, ettei virvoitusta tulisi ennenkuin päivä painuisi tuonne Oita-vuoren taakse. Eihän se vielä ollut merta tuo tuossa vasemmalla torkkuva vesi, siinä oli vain kuollut lahti ja salmi niin kapea, että Euboian vuoret kaikkialla kohosivat toisesta rannasta niinkuin aallonmurtajan harja, joka ulottui monta kymmentä parasangia etelää kohden ja sulki tien mereltä, raikkaalta Aasian rannan tuulelta. Ainoatakaan laivoistansa ei hän ulapalla nähnyt, sillä helleenien purjehtijat vartioivat vesiänsä niinkuin suuret valkeat lokit ja pitivät niitä loitolla. Mitään — muuta tietä ei ollut kuin tämä ahdas kirottu sola, joka nyt oli hänen edessänsä niinkuin korkea suljettu portti.
Sillä kiinni se oli, vaikka se oli melkein uskomatonta. Merkinantajat olivat kiivillään ilmoittaneet hänen etujoukoilleen, että sola oli miehitetty, ja että siinä oli muuri edessä. Huhuja kerrottiin, että "Lämpimän portin" sola paikoin oli niin kapea, että vain yhdet ainoat vaunut saattoivat sitä kulkea.
Pienen Trakhis-nimisen maakylän kohdalle, hyljättyjen talojen ja majojen keskelle, hän pysähdytti, marssin ja antoi "kuolemattomiensa" asettua leiriin suojaan auringonpaisteelta, joka tiukkui liekkejä taivaasta. Hän lepäsi tyynyjensä keskellä ja katseli pitkin matalaa rantamaata, jossa vuoret painautuivat alas kohden kultaista kimmeltävää rantaa. Ei mitään näkynyt. Ei lammastakaan näkynyt kapuamassa kalliojyrkänteellä, jonka sinertävään kylkeen ilmestyi yhä suurempi joukko juovia, jotka siirtyivät niinkuin varjot auringon mukana. Ei välähdyskään edestäpäin ilmaissut siellä olevan ainoatakaan helleeniläistä keihästä. Jos sola todellakin oli miehitetty, lienevät puolustajat olleet unisia kuin ampiaiset, joille keskipäivä on liian kuuma parveilemiseen. Xerxes viittasi "silmilleen" ja käski lähettää vakoojia solaan ja hetikohta tuoda tiedon siitä, mitä siellä näkyi. Ryhmän hänen pyhää ratsuväkeänsä piti seurata mukana ja viittauksella karkoittaa ne pölkkypäät, joita siellä mahdollisesti vetelehti tietämättä heitä uhkaavasta vaarasta. Silloin näki suurkuningas kreikkalaisen kissan, joka oli ryöminyt erään vaunun varjoon. Hän tuotti sen luoksensa ja sai sen kuumien käsiensä kosketuksella kehräämään. Sitten hän sulki silmänsä, ja sen vaunun yli, jossa hän lepäsi, laskettiin telttakatos jokaiselta neljältä kulmalta.
Mutta ratsumiehet ajoivat itää kohden, vuoren suojassa, joka terävinä harjanteina kaartui yli tien. Ei ollut muuta tietä kuin se, joka kulki rantaviivan mukaan, yli kahisevan kuivan liejun ja auringonnuolemain puronuomien. Siellä täällä näki valkeata jauhoa paakuttain. Persialaiset luulivat, että merivettä oli johdettu rantakuoppiin ja siten saatu siitä suolaa erittymään. Hevoset läähättivät janosta. Muulit kumartuivat myötäänsä maahan etsien virvoittavaa vedenpisaraa. Yht'äkkiä ne pysähtyivät pulppuilevan lähteen ääreen, joka virtasi keskellä päivänpolttamaa meriruohoa ja valkeaksipalaneita näkinkenkiä, joiden seassa oli veden huuhtelemia kilpikonnankuorien jätteitä. Ratsastajat hyppäsivät satuloistansa, hämmästyneinä nähdessään lähteen keskellä kaikkea kuivuutta. Lähteen kuplat tuprusivat höyryä. Hevoset vetäytyivät säikähtyneinä syrjään, aivan kuin jokin olisi niitä pistänyt. Kun ratsastajat koskettivat vettä, niin he polttivat sormensa. Ne olivat kuumia lähteitä, vesikattiloita, jotka kuohuivat maan uumenista.
Vilvoitellaksensa itseänsä ohjasivat he ratsut rannalle. Sirorakenteiset ja kauniit eläimet huiskivat hännillänsä tyytyväisinä ja kulkivat pitkin rantaa porskuttaen vaahtoavaa vettä. He kulkivat ohi muutamien kuolleitten talojen, jotka olivat puoleksi hakkaamattomasta kivestä, puoleksi savesta rakennettuja; pari kallioseinässä olevaa pylvästä osoitti ovea luonnontemppeliin. Ohuita vesisuonia virtasi alas rantaa kohden. Ratsut huomasivat ne ja pyrkivät vikuroiden sinne. Miehet ohjasivat ne puroille. Hevoset nuoleskelivat tihkuvia vesisuonia. Persialaiset hyppivät hevostensa selästä, laskeutuivat maahan ja nuolivat mukana.