Cordelia! Se on todellakin erinomainen nimi, sama kuin Learin kolmannen tyttären, tuon kunnon immen, jonka sydän ei ollut hänen kielellään, jonka huulet olivat äänettömät, mutta sydän avara. Niin on myöskin minun Cordeliani laita. Hän on Learin tyttären kaltainen, siitä olen varma. Mutta toisessa merkityksessä on hänen sydämensä kuitenkin hänen huulillaan, ei sanojen muodossa, vaan sydämellisemmällä tavalla, suuteloina. Kuinka terveen täyteläiset olivatkaan hänen huulensa! Koskaan en ole nähnyt kauniimpia.
Että todella olen rakastunut, sen voin nähdä muun muassa siitä salaperäisyydestä, johon tämän asian verhoan. Kaikki rakkaus on salaperäistä, uskotonkin, jos sillä on tarpeellinen esteettinen momenttinsa. En ole koskaan kaivannut uskottuja enkä halunnut tehdä tunnetuiksi seikkailujani. Sen tähden minua melkein ilahduttaa, etten saanut tietää hänen asuntoaan vaan ainoastaan paikan, jonne hän usein menee. Ehkä olen siten tullut päämaaliani lähemmäs. Herättämättä hänen huomiotaan voin tehdä havaintojani, ja tunnetun lähtökohtani ansiosta voin varmaan helposti hankkia itselleni kutsun hänen kotiinsa. Jos se sitä vastoin näyttäisi vaikealta — eh bien! niin otan sen vastuksen mielelläni voittaakseni; kaikki mitä teen, teen com amore, ja sen tähden rakastankin con amore.
— — —
20 pnä.
Tänään olen hankkinut tietoja siitä talosta, johon hän katosi. Siellä asuu eräs leskirouva kolmen kunnon tyttärensä kanssa. Tietoja voin heiltä saada ylenmäärin, ts. mikäli heillä niitä on. Vaikeinta on ymmärtää heidän kolmiäänistä puhettaan, sillä he puhuvat kaikki yhtaikaa toistensa suuhun. Tyttöni nimi on Cordelia Wahl ja on hän laivaston kapteenin tytär. Hänen isänsä on kuollut joitakin vuosia sitten, niin myös hänen äitinsä. Isä oli kova ja ankara mies. Cordelia asuu nyt tätinsä luona, jonka sanotaan tulevan veljeensä, mutta muutoin olevan sangen kunnioitettava nainen. Hyvä niin, mutta muutoin eivät sisarukset tiedä mitään Cordelian kodista; he eivät käy siellä koskaan, mutta Cordelia on usein heidän luonansa. Hän käy yhdessä kahden kadulla näkemäni tytön kanssa kuninkaallista keittokoulua. Hän tulee sen tähden heidän luoksensa mieluimmiten varhain jälkeen puolenpäivän, toisinaan myöskin aamupäivällä, iltaisin ei milloinkaan. Hän oleskelee enimmäkseen kotona.
Tämän kaiken olen saanut tietää, mutta mitään siltaa en näe, jota myöten voisin päästä Cordelian perheeseen.
Hänellä on siis käsitys kärsimyksistä, elämän varjopuolesta. Kuka olisi sitä hänestä uskonut? Nuo katkerat muistot kuulunevat kuitenkin kauan sitten menneeseen aikaan, hän on ne kokenut niitä oikein tuntematta. Se on sangen hyvä, hänen naisellisuutensa on siten pelastunut, hän ei ole päässyt turmeltumaan. Toiselta puolen voi sillä olla merkityksensä hänen kasvattamisessaan, kun vain osaa oikein loihtia esiin nuo katkerat muistot. Kaikki tuollainen kasvattaa tavallisesti ylpeyttä, jollei se kokonaan muserra, ja musertuneeksi ei häntä suinkaan voi sanoa.
— — —
21. pnä.
Hän asuu Voldenin varrella. Paikallissuhteet eivät ole parhaita; ei yhtään naapuria, jonka kanssa voisi tehdä tuttavuutta, ei mitään yleisiä paikkoja, joilta voisi rauhassa tehdä havaintoja. Volden itse ei ole juuri mikään sopiva paikka, siellä on kaikkien nähtävänä. Jos kulkee kadulla, ei voi kulkea aivan Voldenin laitaa, sillä siellä ei kenenkään ole tapana kävellä, ja siellä herättäisi liian suurta huomiota; jos taasen kulkee aivan talon läheltä, ei voi mitään nähdä. Talo on kadunkulmauksessa. Pihalle antavat ikkunat voi myöskin nähdä kadulta, koska talolla ei ole mitään naapurirakennusta. Sieltäpäin on luultavasti hänen makuukammionsa löydettävissä.