Miksi sellainen yö ei kestä kauemmin? Kun kerran Alektryon [Areksen ystävä, jonka oli määrä vartioida Aresta ja Afroditea heidän lemmenkohtauksessaan. Suom. muist.] saattoi unohtaa velvollisuutensa, miksi ei aurinko voi olla kyllin sääliväinen tehdäkseen samoin? Nyt on kuitenkin kaikki ohi, enkä milloinkaan toivo häntä enää näkeväni. Kun tyttö kerran on pannut kaikkensa alttiiksi, silloin hän on heikko, silloin hän on hukassa; sillä viattomuus on miehessä negatiivinen momentti, mutta naisessa se on koko hänen olentonsa sisällys. Nyt on kaikki vastustus hänessä loppunut, ja ainoastaan niin kauan kuin sitä on olemassa, on ihanaa rakastaa; kun se on loppunut, käy rakkaus heikkoudeksi ja tottumukseksi. En toivo, että minua muistutetaan suhteestani häneen; hän on menettänyt tuoksunsa, ja ne ajat ovat ohi, jolloin tyttö, joka suri rakastettunsa uskottomuutta, muuttui heliotroopiksi. [Kuten kerrotaan käyneen Klytian, kun päivänjumala hänet jätti. Suom. muist.] Jäähyväisiä en tahdo hänelle sanoa; mikään ei ole minusta niin vastenmielistä kuin naisen itku ja naisen kyyneleet, jotka voivat kaiken muuttaa, mutta kuitenkaan eivät mitään merkitse. Olen häntä rakastanut; mutta tämän hetken mentyä hän ei voi sieluani kiinnostaa. Jos olisin jumala, tekisin hänelle kuten Neptunus teki eräälle nymfille, muuttaisin hänet mieheksi.
Seikka, joka todella olisi tutkimisen arvoinen, on se, olisiko ehkä viettelijän mahdollista sillä tavalla runoilla itsensä ulos tytön sielusta, että tyttö tulisi niin ylpeäksi, että hän uskottelisi itselleen, että se on hän eikä mies, joka on väsynyt suhteeseen. Tuon seikan tutkimisesta voisi syntyä huvittava jälkinäytös, jolla sinänsä olisi psykologinen mielenkiintonsa samalla kun se tarjoaisi tilaisuuden useihin eroottisiin huomiontekoihin.
End of Project Gutenberg's Viettelijän päiväkirja, by Sören Kierkegaard