»Merkityt kortit!»
Ympärillämme seisoi hyvinkin parikymmentä henkilöä, kun tuo hupsu, joka ei tiennyt, kenen kanssa hän oli tekemisissä, yhtä vähän kuin hän osasi kestää häviötänsä säädyllisen miehen tavoin, sinkautti nämä sanat minulle päin silmiä. Voin vannoa hänen luulleen saavansa minut pauhaamaan ja raivoamaan, käymään käsirysyyn kuten tavallinen tappelupukari. Mutta se ei ollut milloinkaan Gil de Beraultin tapaista. En edes toviin katsonut häneen sen jälkeen kun hän oli syytöksensä lausunut. Sen sijaan silmäilin ympärilleni — hymyillen, bien entendu — katsojien joukossa huomasin ainoastaan de Pombalin sellaiseksi, jota minun kannatti pelätä, ja sitten nousin viimein ja tarkastelin virmapäätä yrmeällä katsannolla, joka oli peloittanut vanhempia ja ymmärtäväisempiäkin miehiä kuin hän oli.
»Merkitytkö kortit, herra englantilainen?» sanoin jäätävän kylmäkiskoisesti. »Sellaisia käytetään pelurien puijaamiseen — eikä koulupoikien, jotka ovat saaneet liian vähän kuritusta.»
»Mutta sanon vieläkin, että ne ovat merkityt!» vastasi hän kiivaasti kummallisella ulkomaalaisella murteellaan. »Viime jaossa en saanut ainoatakaan valttia, ja te korotitte panoksen kaksinkertaiseksi. Olette pettänyt minua, herraseni, se on selvä totuus!»
»Monsieuria on helppo pettää — kun hän pelaa kuvastin takanaan», huomautin minä kuivasti.
Yleisö remahti nauruun, joka olisi voinut kuulua kadulle asti; se houkutteli pöytämme luo kaikki ne majatalon vieraat, joita hänen äänekäs huudahduksensa ei ollut jo saanut siirtymään sijoiltaan. Mutta minä pysyin äkäisen näköisenä. Odotin kunnes oltiin taas hiljaa, viittasin sitten paria kolmea meidän ja oven väliin asettunutta vetäytymään syrjään ja osoitin tuimasti oveen.
»St. Jacquesin kirkon takana on pikku aukio, herra ulkomaalainen», sanoin pannessani hatun päähäni ja heittäessäni viitan käsivarrelleni. »Kai seuraatte minua sinne?»
Hän sieppasi hattunsa, kasvot tulipunaisina häpeästä ja suuttumuksesta.
»Mielihyvin!» huudahti hän. »Hornan kitaan, jos mielenne tekee!»
Katsoin asian päätetyksi, mutta silloin laski markiisi kätensä nuoren miekkosen käsivarrelle ja pidätti hänet.