— Madame, — puhutteli häntä äkkiä hänen miehensä, — ettekö voi hyvin? — Ja katsahtaessaan mieheensä syyllisen näköisenä hän huomasi tämän tarkastelevan häntä omituinen ilme silmissään.
Hän punastui ja kalpeni ja punastui uudelleen, ja kääntyen jotakin änkyttäen poispäin hän samassa kohtasi katseellaan rouva St. Lon, joka naurahti hiljaa pelkästä vahingonilosta.
— Mitä nyt? — kysyi kreivi Hannibal terävästi. Mutta rouva St. Lon vastaus oli vain muuan Ronsardin säe.
XX.
LINNAN KUKKULALLA.
Hän hyräili sitä kolmasti ja hymyili herttaisesti. Silloin tuli keskeytys viereisestä joukosta. Bigotin päähän noussut viini oli antanut hänelle rohkeutta ryöstää Suzannelta suudelman, ja Suzannen häveliäisyys, joka näin seurassa oli erinomainen, velvoitti hänet kiljaisemaan. Tästä seurannut hälinä, sillä miehet puolustivat miestä ja naiset naista, sai Tavannesin jalkeille. Hän ei puhunut sanaakaan, mutta yksi ainoa katse hänen silmistään tehosi kylliksi. Siellä ei ollut ainoatakaan, joka ei olisi huomannut, että kreiville oli sattunut jokin kiusa, ja äkillinen hiljaisuus valtasi koko seurueen.
Hän kääntyi kreivittären puoleen. — Halusitte nähdä linnanrauniot? — sanoi hän. — Nyt sopisi mennä sinne, mutta ei yksinänne. — Hän tarkasti kaikkia ja viittasi sitten La Tribelle, joka istui Carlatien seurassa. — Seuratkaa rouvaa, — sanoi hän lyhyesti. — Hän haluaa nousta kukkulalle. Pankaa mieleenne, että lähdemme kello kolmelta, älkääkä uskaltako poistua kuuluviltamme.
— Ymmärrän, herra kreivi, — vastasi pappi puhuen rauhallisesti, mutta hänen kasvoillaan oli omituinen kirkkaus hänen kääntyessään lähtemään kreivittären kanssa.
Sittenkin hän vaikeni, kunnes rouva oli hidastellen ehtinyt noin sadan askelen päähän seurueesta, — häneltä kun oli mennyt kaikki harrastus tähän retkeen. Silloin pappi kuiskasi:
— Joka tuntee meidän ajatuksemme ja edeltäpäin antaa mitä sielumme halaa… — Ja kun kreivitär hämmästyneenä kääntyi hänen puoleensa, jatkoi hän: — Madame, minä olen rukoillut, ah, kuinka olenkin rukoillut tätä tilaisuutta puhua kanssanne! Ja tilaisuus on tullut. Olisin toivonut sen tulleen tänä aamuna, mutta vasta nyt se on tullut. Älkää säpsähtäkö älkääkä katsahtako taaksenne, sillä monet silmät seuraavat meitä, ja katsokaa, mitä minulla on teille sanottavaa, se tulee liikuttamaan mieltänne, ja mitä teiltä pyydän, se vaatii teiltä rohkeutta voidaksenne sen suorittaa.