— En mitään, madame, en mitään, sen vannon.
Nuori nainen huokasi raskaasti ja seisoi mietteisiinsä vaipuneena. —
Milloin saavumme Angersiin? — kysyi hän sitten alakuloisesti.
— Ylihuomenna.
— Minulla on siis aikaa… ylihuomiseen?
— On. Ensi yöksi pysähdymme lähelle Vendômea.
— Ja sitä seuraavaksi yöksi?
— Lähelle erästä paikkaa, nimeltä La Flèche. Mahdollista on — jatkoi pappi epäröiden, sillä hän ei käsittänyt kreivitärtä, — että hän menee uimaan huomenna ja jättää käärön teidän huostaanne, kuten tänäänkin minun turhaan yrittäessäni teitä puhutella. Jos hän tekee niin…
— Niin sitten?
— On helppo anastaa. Mutta kun hän huomaa, ettei teillä enää ole kääröä tallella — pappi alkoi jälleen änkyttää — niin teidän voi käydä pahasti.
Kreivitär pysyi vaiti.