— Olkaa vaiti!
— Mielelläni, — vastasi rouva. — Mutta kun niin tapahtuu, älkää sanoko, ettei teitä ole varoitettu. Te luulette, ettei hän ole saanut mitään tietoja entisestä sulhasestaan…
— Kuinka se olisi mahdollista? — kysyi kreivi Hannibal vastoin tahtoaan.
Rouva St. Lon ylenkatse paisui määrättömäksi. — Kuinkako? — toisti hän. — Te laahaatte naista mukananne Ranskan halki, annatte hänen istua yksin, nukkua yksin ja melkein hukkua yksin ja kysytte, kuinka hän voi saada tietoja lemmitystään. Te jätätte vanhat palvelijat hänen ympärilleen ja kysytte, kuinka hän voi olla yhteydessä jonkun muun kanssa?
— Te ette tiedä mitään! — murahti kreivi.
— Tiedän jotakin, — väitti rouva. — Näin hänen tänä aamuna istuessaan hymyilevän ja itkevän samalla kertaa. Ajattelikohan hän teitä? Vai rakastettuaan? Hän katseli kyyneltensä läpi kukkuloille, sininen usva leijaili niiden yläpuolella, ja lyönpä vetoa, että hän näki jonkun silmien tuikkivan ja jonkun käden viittovan sieltä sinestä.
— Menkää hiiteen! — huusi kreivi väkisinkin, kiusaantuneena. —
Pahanteko on teillä aina mielessä.
— Ei ole! — vastasi toinen nopeasti. — Sillä enhän minä ole teitä toisillenne naittanut. Mutta jatkakaa vain, niin saatte nähdä, millaiset tervetuliaiset saatte!
— Niin teenkin, — jyrähti kreivi Hannibal ja lähti kulkemaan rantaa pitkin vaimonsa luo.
Valo oli sammunut hänen silmistään. Ja sittenkin ne olisivat olleet vieläkin synkemmät ja hänen ilmeensä ankarampi, jos hän olisi tiennyt millä mielellä oli nainen, jonka luokse hän kiirehti. Kreivitär oli pyytänyt saada jäädä yksikseen, mutta sitten hän oli huomannut, että kaivattu yksinäisyys oli julma lahja. Hän oli pelastanut kirjeet, täyttänyt luottamustoimensa, muttei ainoastaan kokeakseen sinä hetkenä, kun työ oli suoritettu, katumuksen polttavaa katkeruutta. Ennen tätä, kun hänellä vielä oli ollut valta valita, oli miehensä pettäminen näyttänyt hänestä suurelta rikokselta; nyt hän huomasi, että oikeata petosta olikin kohdella miestään sillä tapaa kuin hän oli tehnyt, ja että kreivin itsensäkin vuoksi ja pelastaakseen hänet kamalasta synnistä olisi tullut hävittää kirjeet.