— Tarkoitatteko, mitä sanotte? — kysyi hän vihdoin.
— Tarkoitan. — Kreivitär katsoi häntä kasvoihin, ja hänen poskensa olivat valkoiset. — Antakaa minulle vain kirjeet!
— Ja niistä annatte minulle rakkautenne?
Kreivittären silmissä välähti, ja tahtomattaankin hän värisi; heikko puna nousi hänen poskilleen.
— Vain Jumala voi antaa rakkauden, — sanoi hän hiljaa.
— Ja teidän on jo annettu?
— Niin on.
— Toiselle?
— Niin olen sanonut.
— Rakkautenne kuuluu hänelle, ja kuitenkin näiden kirjeiden lähden…