Miehet purkivat kirouksia. — Mutta hän ei saa nähdä Angersia, — vastasivat he. — Siihen vereen, jonka hän on vuodattanut, hän saa matkalla tukehtua. Ja mitä hän on aikonut tehdä muille, se tapahtukoon hänelle itselleen!
La Tribe värisi kuunnellessaan ja katsellessaan heitä. Vastoin tahtoakin näiden miesten kostonhimo kauhistutti häntä. — Mutta miten? — sanoi hän. — Hänellä on parikymmentä miestä mukanaan, ja teitä on vain kuusi.
— Meitä on nyt seitsemän, — vastasi Tignonville hymyillen.
— Totta kyllä, mutta…
— Ja hän levähtää tänä yönä La Flèchessä? Eikö niin?
— Niin oli tänä aamuna hänen aikomuksensa.
— »Vanhan kuninkaan majatalossa» valtateiden risteyksessä?
— Niin sanottiin, — myönsi La Tribe vastahakoisesti ymmärtämättä itsekään miksi. — Mutta jos yö on kaunis, niin on yhtä luultavaa, että he nukkuvat taivasalla.
Yksi miehistä osoitti taivasta kohti. Synkkä pilvisikermä, joka näytti juuri kohonneen merestä, roikkui lännessä matalalla suurena ja uhkaavana.
— Katsokaa! Jumala antaa hänet meidän käsiimme! — huusi hän.