— Onko teillä toisiakin kirjeitä?
— Kenelle?
— Kuninkaalta Angersiin?
Kreivi Hannibal huomasi, että Clotilde aikoi tunnustaa, päästen siten pilaamaan hänen erinomaisen suunnitelmansa, ja järjetön suuttumus heräsi tässä miehessä, joka oli ollut valmis antamaan anteeksi todellisen vääryyden.
— Tehkää niin hyvin ja selittäkää! — sähähti hän hampaittensa välistä, ja hänen silmänsä kiiluivat uhkaavasti. — Mitä te tarkoitatte?
— Teillä on toisiakin kirjeitä, — huudahti kreivitär, — paitsi niitä, jotka varastin.
— Jotka varastitte minulta? — kertasi kreivi hitaasti. Hän oli niin vimmastunut tästä odottamattomasta käänteestä, ettei tiennyt kuinka päästä asiasta.
— Niin, minä juuri! — huudahti toinen. — Minä! Minä otin ne päänalaksenne alta.
Kreivi oli hetken aikaa vaiti. Sitten hän päätään ravistaen naurahti. — Ei se kelpaa, rouva, — sanoi hän ivallisesti. — Te olette tosin viisas, mutta minua ette petä.
— Petä?