— Niin.
— Ettekö siis usko, että minä otin kirjeet? — huudahti kreivitär hyvin hämmästyneenä.
— En, — vastasi kreivi. — Ja minulla on siihen pätevä syy. — Hän oli nyt paaduttanut sydämensä, keksinyt juonen eikä aikonut säästää kreivitärtä.
— Millainen syy?
— Pätevin kaikista, — vastasi kreivi. — Sillä se henkilö, joka varasti kirjeet, saatiin kiinni juuri kun oli pääsemässä pakoon, ja nyt hän on minun huostassani.
— Se… joka varasti kirjeet? — änkytti kreivitär.
— Niin, madame.
— Tarkoitatteko herra de Tignonvilleä?
— Juuri häntä.
Kreivitär kalpeni niin, että huuletkin kävivät valkoisiksi, ja hänen oli vaikea pysyä satulassa. Suurella ponnistuksella hän pysähdytti hevosensa. Kreivi Hannibal pysähtyi myös. Palvelijat olivat ehtineet jonkun matkaa edelle.