— Niin, kirjeet kuuluivat tulevan teidän ylhäisyytenne mukana, jonka nimi on niin tunnettu täällä, — sanoi pormestari toivoen voivansa kirkastaa suuren miehen otsan.
Kreivi Hannibal nauroi kolkosti. — Te opitte kyllä pian tuntemaan minut täällä paremmin, — sanoi hän. — Katsokaas, arvoisa herra, täällä on joitakin vehkeitä. Mitä merkitsee, että he huutavat Montsoreauta, kuten kuulin?
— Teidän ylhäisyytenne tietää, että Montsoreau on hänen majesteettinsa varakuvernööri Saumurissa.
— Tiedän, hyvä mies, mutta onko hän täällä?
— Hän oli vielä eilen Saumurissa, mutta kolme päivää sitten kerrottiin, että hän saapuu tänne hävittämään hugenotit perinpohjin. Sitten huhuttiin teidän ylhäisyytenne tulosta ja hänen majesteettinsa kirjeistä, ja silloin otaksuttiin, ettei Montsoreau tulekaan tänne, koska hänen valtansa näin syrjäytettiin.
— Vai niin. Ja nyt roskaväkenne on sitä mieltä, että he mieluummin tahtoisivat tänne herra Montsoreaun. Onko asian laita niin, mitä?
Pormestari kohautti olkapäitään ja levitti kätensä. — Sikoja! — sanoi hän ja syljettyään lattialle katsoi kreivitärtä anteeksipyytävästi. — He ovat todellakin sikoja!
— Millaisia suhteita hänellä on täällä? — kysyi Tavannes.
— Hänen veljensä on hänen ylhäisyytensä piispan viransijainen, joka saapui eilen.
— Ja hänen mukanaan kaiketi kokonainen lauma keropäitä, jotka ovat saarnanneet ja kiihoittaneet väestöä! — huudahti kreivi Hannibal vihanpuna kasvoillaan. — Puhukaa, mies, arvaanko oikein? Mutta voinpa vannoa, että asian laita niin on.