— He ovat kyllä saarnanneet, — myönsi pormestari vastahakoisesti.
— Montsoreau saa siis laskea veljensä yhdeksi heistä. Hän on houkkio, mutta hänen takanaan on lurjus, jolla ei ole mitään syytä rakastaa meitä! Entä linna? Se on kaiketi Montsoreaun jonkun kätyrin hallussa, eikö niin?
— Niin on, herra kreivi.
— Ja kuinka paljon siellä on asevoimaa?
Virkamies kohautti hartioitaan ja katsoi epäilevästi Badelonia, joka vartioi ovea. Tavannes seurasi hänen katsettaan maltittomasti. — Ei teidän tarvitse epäillä häntä! — huusi hän. — Hän on ryöstänyt Pyhän Pietarin pesän ja kärventänyt paavin partaa pyhitetyllä kynttilällä! Kardinaalit ovat palvelleet häntä polvistuen, ja hän on turkkilainen, juutalainen, munkki tai hugenotti, miten kulloinkin hyväksi näen. Ja rouva, — sillä katseltuaan hetken sotilaan rautaisia kasvoja pormestarin hämmästynyt katse oli siirtynyt kreivittäreen, — on hugenotti, niin että häntä teidän ei tarvitse pelätä. Avatkaa siis nyt vain suunne, mies, — jatkoi kreivi kärsimättömänä, — älkääkä enää ajatelko omaa nahkaanne!
— Jospa tietäisin, teidän ylhäisyytenne, mitä te… voi, minun oma sisarenpoikanikin, — hän vaikeni, ja hänen kasvonsa alkoivat värähdellä, — on hugenotti! Niin, teidän ylhäisyytenne, hugenotti! Ja sen he tietävät! — Hänen kasvoilleen kohosi raivon puna, joka osaltaan lisäsi niiden liikutettua ilmettä. — Niin, he tietävät sen! Ja tyrkkivät minua neuvostossa esiin ja sitten irvistelevät selkäni takana: Lescot, joka oli pormestarina kaksi vuotta sitten ja tahtoi naittaa tyttäreni pojalleen, ja Thuriot, joka painaa kirjoja yliopistolle. He tyrkkivät toisiaan ja pakottivat minut esiintymään, niin että puoli kaupunkia luulee juuri minun tahtovan tappaa hugenotit! — Hänen äänensä katkesi jälleen. — Ja oman sisareni poika on hugenotti! Ja tyttäreni on kotona kalmankalpea… hänen tähtensä.
Tavannes tarkasteli miestä viekkaan näköisenä. — Ehkä tyttärenne on samaa mieltä? — sanoi hän.
Pormestari säpsähti ja kalpeni. — Herra varjelkoon! — huudahti hän. — Suokaa anteeksi, että puhun näin rouvan läsnäollessa. Mutta joka niin sanoo, hän valehtelee.
— Mutta hänen valheensa ei ole kaukana totuudesta.
— Teidän ylhäisyytenne!