— Toivoisin tietäväni, — vastasi nuori mies nyrpeästi. — Ehkäpä
Niortiin. Taikka hän voi pian kääntyä takaisin ja mennä uudelleen
Loiren yli.
— Jos hän olisi aikonut Niortiin, olisi hän varmaankin mennyt Choletin kautta, — sanoi La Tribe. — Suunnasta päättäen hän pikemminkin on matkalla Rochelleen. Suokoon Herra, että pääsisimme sinne!
— Taikka Vrillaciin, — sanoi kreivitär pannen kätensä pimeässä ristiin.
— Voisikohan hän olla matkalla Vrillaciin?
Pappi ravisti päätään.
— Ah, jospa menisimme Vrillaciin! — huudahti kreivitär värähtävällä äänellä. — Siellä olisimme turvassa, ja hän myös.
— Turvassako? — toisti neljäs, matalampi ääni, ja heidän vieressään tuli pimeästä esille pitkä mies.
Pappi tuijotti häneen hetkisen ja hypähti sitten kiireesti pystyyn.
Tignonville nousi hitaammin.
Tulija oli Tavannes.
— Ja missä olisin turvassa? — kysyi hän äänessään salaista ivaa.
— Vrillacissa, — vastasi kreivitär. — Minun kotonani!