Tavannes oli hetken vaiti. — Teidän kotonanne, rouva? Millä suunnalla se on täältä?
— Lännessä, — selitti kreivitär, ja hänen äänensä vapisi innosta, mielenliikutuksesta ja toivosta. — Lännessä, herra, meren rannalla. Mantereelta on sinne pitkä kivitetty tie, ja kymmenen miestä riittää sitä puolustamaan tuhatta vastaan.
— Siis lännessä? Ja kuinka kaukana täältä?
Tignonville vastasi kreivittären puolesta, ja hänenkin äänessään värähteli sama into, sama tuskallinen odotus, eikä se jäänyt kreivi Hannibalilta huomaamatta.
— Runsaasti kuuden penikulman päässä, — sanoi hän, — jos mennään
Challansin kautta.
— Clissonista lukien?
— Niin, herra kreivi.
— Ja vielä lyhyempi matka Commequiersin kautta, — huudahti kreivitär.
— Ei, siellä on tie huonompi, — väitti Tignonville, — se veisi enemmän aikaa.
— Mutta mehän tulimme…