— Niin, todellakin.
Kuutamo valaisi kreivittären kasvoja, jotavastoin Tavannes seisoi varjossa.
— Ja tämäkö sitten on uusi äänensävynne, rouva? — sanoi kreivi hitaasti, painostavan äänettömyyden jälkeen. — Onko pääsy joen poikki saanut teissä aikaan näin suuren muutoksen?
— Ei! — huudahti kreivitär.
— Kyllä, — sanoi Tavannes, ja hänen äänensä oli niin tuima, että kreivitär tahtomattaan perääntyi. — Mutta vielä on teidän opittava muuan asia: että minä en muutu, että minä pysyn samana niille, jotka ovat samoja minua kohtaan, huolimatta siitä, olenko pohjoisessa vai etelässä, että sen, mitä olen voittanut toisella rannalla, pidän hallussani toisellakin kaiken uhalla, ja vaikka itse pyhä kirkko jyrisisi kintereilläni! Minä lähden Vrillaciin…
— Tekö… lähdette? — toisti kreivitär hätkähtäen.
— Juuri minä, —vastasi toinen, — huomenna. Ja tahdonpa nähdä millaista puhetapaa käytätte oman väkenne ympäröimänä. Kun olitte minun vallassani, säästin teitä. Nyt, kun olette omalla alueellanne, kun nostatte kätenne minua vastaan, tahdon osoittaa teille, millaista ainesta minä olen. Jollei lyöminen teitä kesytä, niin koetan keinoa, joka miellyttää teitä vähemmän. Kas vain, rouva, te hätkähdätte! Olisitte tehnyt viisaasti, jos olisitte tuuminut kahdesti, ennenkuin uhkasitte, ja kolmasti, ennenkuin yrititte pelottaa Tavannesia kourallisella maanmoukkia ja kalastajia. Huomenna olemme Vrillacissa, ja saatte täyttää velvollisuutenne! Ja vielä sananen, rouvani, — jatkoi hän pyörähtäen ympäri ja palaten hänen luokseen mentyään jo muutaman askeleen päähän. — Jos huomaan teidän matkalla vehkeilevän rakastajanne kanssa, niin en hirtä teitä, vaan hänet. Olen säästänyt häntä monesti, mutta tunnen hänet enkä luota siihen mieheen.
— Ettekä minuun, — sanoi kreivitär ja katsoi häneen kuutamon valaistessa kalpeita, jähmettyneitä kasvoja. — Eikö olisi parasta hirttää minut jo nyt?
— Miksi niin?
— Etten olisi teille vaarallinen! — vastasi kreivitär kohottaen kättään ja osoittaen pohjoista kohti. — Etten murhaisi teitä jonakin yönä, herra! Sanon teille, että tuhannen, miestä kintereillänne ei ole niin vaarallisia kuin nainen lähellänne… jos hän vihaa teitä.