Carlat kalpeni liikahdellen levottomasti ja muristen jotakin epäselvää.
— Minä ymmärrän, — sanoi kreivitär. — Näin sen heti! Ja nyt tahdon avaimet. Menkää ja tuokaa ne tänne! Ja jos tullessani alas huomaan portin pikku oven olevan sattumalta auki, niin silloin, Carlat, rukoilkaa! Silloin teillä on syytä rukoilla.
Carlat livahti tiehensä, ja miehet hänen jäljessään, ja kreivitär alkoi kävellä katolla ikäänkuin kuumeessa edestakaisin. Väliin hän ojensi käsivarsiaan, ja hänen huulillaan pääsi hiljaisia valituksia, ikäänkuin kidutetulta mykältä luontokappaleelta. Minne tahansa hän katsoi, nousivat vanhat muistot häntä kiduttamaan, tehden hänet yhä onnettomammaksi. Se, mitä ehkä olisi saattanut kestää ulkona maailmalla tai mikä kenties olisi tuntunut siedettävältä Pariisin käryävässä ilmassa taikka Angersin synkillä kaduilla, näytti täällä suorastaan kauhistuttavalta. Tästä lähtien, huolimatta siitä kumman hän valitsi, hän saisi aina tuntea kirousta tämän kodin yllä, joka entisinä levottominakin aikoina oli suonut hänelle vain lepoa ja rauhaa! Tästedes oli tämä päivä ja tämä hetki alati hänen ja onnen välillä, polttaen merkin hänen otsaansa, leimaten hänet sellaisella teolla, josta miehet ja naiset kammoen kertoisivat koko hänen elämänsä ajan! Oi, Jumala… rukoillako? Kuka sanoi: rukoilkaa?
— Minä! — Ja La Tribe ojensi kostein silmin hänelle avaimet. — Minä, rouva, —jatkoi hän juhlallisesti, murtuneella äänellä, — sillä ihmisapu on turha. Voimakkainkin mies, hän, joka eilen ratsunsa selässä oli herra ja käskijä, miesten mies ylpeydessään ja rohkeudessaan… katsokaa häntä nyt, ja…
— Älkää! — huudahti kreivitär tuskasta värisevällä äänellä. — Älkää! — ja viitaten häntä vaikenemaan käänsi kasvonsa pois. — Tuletteko hänen luotaan? — kuiskasi hän sitten tuskin kuuluvasti.
— Tulen.
— Mitä luulette, onko hän… kuolettavasti haavoittunut? — Kreivitär puhui hiljaa ja kätki kasvonsa papilta.
— Tuskinpa, surullista kyllä! — vastasi pappi, täten paljastaen ajatuksensa. — Hänen luonaan näyttävät miehet varmasti uskovan hänen vielä paranevan.
— Tietävätkö he?
— Badelonilla on siinä suhteessa kokemusta.