— Ja sinun iskusi osuu, niinkö? — huudahti Tavannes innokkaasti. Hän kohosi taas kyynärpäiden varaan, ilon välähdys synkissä silmissään.
— Olkaa siitä huoleti, teidän ylhäisyytenne. Katsokaa, vapiseeko tuo? — ja hän ojensi kättään. — Ja kun teidät on surmattu, isken minä siihen keropäähän niinkuin espanjalainen, äkkikäännös ylöspäin, ennenkuin terä vedetään pois, kuten Ruiz minulle opetti. Jospa he nyt olisivat tässä! —jatkoi vanhus suoristaen vartaloaan, punan kohotessa kasvoille. — Olisipa kumma, jollen saisi jostakin siepatuksi miekkaa, niin että hakkaan maahan ainakin kolme heistä matkaseuraksi Tavannesille! Ja Bigot saa sitten mennä tapaamaan hänen ylhäisyyttänsä marskia, ja niinkuin minä tein papille, niin tekee marski Montsoreaulle. Ho, hoo! Marski opettaa hänelle Jarnacin tempun, olkaa siitä huoleti! — ja julma hymy sai ukon viikset käyristymään.
Kreivi Hannibalin silmät säkenöivät ilosta. — Vanha karhu! — huusi hän ojentaen kätensä sotavanhukselle, joka kunnioittavasti kosketti sitä huulillaan. — Lähdemme siis yhdessä! Joka loukkaa veljeäni, loukkaa Tavannesia!
— Loukkaa Tavannesia! — huusi Badelon, ja hänen verestävät silmänsä säikkyivät taisteluhalua. — Loukkaa Tavannesia! Muistatteko, kuinka Jarnacin luona…
— Niin! Jarnacin luona!
— Kun hyökkäsimme heidän ratsuväkensä kimppuun, oli minun saappaani vain jalan päässä teidän ylhäisyytenne saappaista! Eikö totta?
— Tuskin jalankaan päässä.
— Ja Dreuxin luona, — jatkoi ukko nousten ja tehden ylpeän liikkeen, — kun tallasimme maahan saksalaiset peitsimiehet — ne olivat kuin ruohoa edessämme, ikäänkuin höyheniä tai niinkuin lehtiä tuulessa, — niin enkö minä silloin suojannut teitä oikealta puolelta väistymättä taistelun tuoksinassa?
— Niinpä niin, juuri niin.
— Ja St. Quentinin luona, paetessamme espanjalaisia, sillä kuten muistatte, se päivä oli voiton päivä heille ja me saimme maksaa sen kalliisti…