— Niin, silloin olin nuori, — huudahti vuorostaan Tavannes säteilevin silmin. — St. Quentin! Silloin oli elokuun kymmenes päivä. Ja sinä olit vasta tullut palvelukseeni ja tartuit ratsuni ohjaksiin…
— Ja me ratsastimme tiehemme yhdessä, viimeisten joukossa, niin totta kuin Jumala minut näkee! Ja niin me iskimme ympärillemme, että he jättivät meidät rauhaan etsiäkseen helpompaa saalista.
— Aivan niin, kelpo miekkamies! Muistan sen niinkuin eilispäivän.
— Entä Cerisolessa, kun taisteltiin tasangolla Espanjan sodassa?
Kaikista tappeluista, joissa olen ollut mukana, se muistutti eniten
turnajaisia. Cerisolessahan sain kiinni teidän ratsunne. Muistatteko?
Silloin, kun äkkiä hyökkäsimme murtaen Guaston rintaman…
— Cerisolessako? — mutisi kreivi Hannibal hitaasti. — Mutta minähän…
— Minä otin kiinni hevosenne ja autoin teidät uudestaan satulaan!
Ettekö muista, teidän ylhäisyytenne? Ja sitten Landrianossa, jossa
Leyva jälleen voitti meidät.
Kreivi Hannibal tuijotti häneen. — Landrianossako? — mutisi hän hämmästyneenä. — Mutta sehän tapahtui vuonna yhdeksänkolmatta, enemmän kuin neljäkymmentä vuotta sitten! Varmaankin isäni…
— Ja entä Roomassa, teidän ylhäisyytenne! Voi niitä entisiä Rooman päiviä! Kun espanjalaisten joukkue kapusi muureille, Ruiz ensimmäisenä, toisena minä, ettekö silloin pitänyt juuri minun jalastani kiinni? Ja minähän kiskoin teidät ylös sveitsiläispaholaisten ahdistaessa ankarasti! Ah, nepä olivat päiviä, teidän ylhäisyytenne! Minä olin nuori siihen aikaan, ja tekin olitte nuori ja kaunis kuin aamu…
— Sinä hourailet! — huudahti Tavannes saaden vihdoinkin puhevuoron. — Roomassako? Sinä hourailet, ukko! Enhän silloin vielä ollut syntynytkään. Isänikin oli siihen aikaan vasta poikanen! Tehän mellastitte siellä vuonna kaksikymmentäseitsemän, neljäkymmentäviisi vuotta sitten!
Vanhus siveli hehkuvia kasvojaan silmäillen ympärilleen huoneessa saman näköisenä kuin ihminen, joka on äkkiä herätetty unestaan. Valo sammui hänen silmissään kuin sammuksiin puhallettu kynttilänliekki. Istahtaen tuolilleen hän näytti kutistuvan kokoon toisten jäädessä tuijottamaan häneen.