— Se riippuu asianhaaroista, — vastasi kreivi Hannibal ajateltuaan hetken.
— Mistä?
— Neiti de Vrillacin tahdosta.
Tignonvillen silmät säkenöivät raivosta. Hän kumartui eteenpäin.
— Mitä hänellä on tämän asian kanssa tekemistä? — huusi hän, nousten ja istuutuen heti jälleen.
Tavannes kohotti kulmakarvojaan, ja silmissä oli sellaista lempeyttä, joka oli ristiriidassa ankarien kasvojen kanssa.
— Tahdon vastata kysymykseenne toisella kysymyksellä, — vastasi hän. —
Kuinka monta henkeä on talossa, ystäväni?
— Laskekaa itse!
Tavannes laski jälleen. — Seitsemän? — sanoi hän. Tignonville nyökäytti päätään kärsimättömästi.
— Seitsemän henkeä?