— Entä nämä? — Kreivi osoitti palvelijoita.
— Paljon, paljon mieluummin! — toisti tyttö intohimoisesti.
— Entä sulhasenne? Entä sulhasenne? —jatkoi kreivi kolean itsepintaisesti, luoden tytöstä Tignonvilleen ja taas takaisin tyttöön katseen, jossa oli selittämätön ilme. — Jos te rakastatte tätä herraa, neiti — ja minä uskonkin, että rakastatte…
— Minä voin kuolla hänen kanssaan! — huusi tyttö.
— Ja hän teidän kanssanne?
Tyttö väänteli itseään tuskissaan.
— Ja hän teidän kanssanne? — kertasi kreivi Hannibal painostaen sanojaan ja kumartui eteenpäin. — Sillä siitä on kysymys. Ajatelkaa, ajatelkaa, neiti. Minun vallassani on pelastaa kuolemasta mies, jota rakastatte, pelastaa teidät, pelastaa nämä lurjukset, jos sitä haluatte. Voin pelastaa hänet, pelastaa teidät, pelastaa kaikki; ja minä pelastan kaikki… siitä hinnasta. Toiselta puolen, jos kieltäydytte minulle sitä hintaa maksamasta, jätän kaikki surman suuhun, ja he kuolevat varmasti, ennenkuin aurinko, joka nyt nousee, menee tänä iltana mailleen.
Neiti katsoi suoraan eteensä; hänen silmissään välähti kamala aavistus.
— Mikä se hinta on? — mutisi hän.
— Te, neiti.