Tignonville, joka makasi sillä puolen, kuuli hänen liikkeensä, vaikkei voinutkaan nähdä. Hän tiesi, mitä se merkitsi, hän tiesi, että tarvittiin vain silmänräpäys, ja hänet keksittäisiin. Ja viimeinen rukous huulillaan hän valmistui hyppäämään.
Tuntui ijäisyydeltä, ennenkuin tunkeutujan pää nousi heinäin tasalle. Ja silloin tuli hälytys toiselta taholta. Kana, joka oli tehnyt pesänsä Tignonvillen jalkojen juureen, häiriintyi uuden tulokkaan liikehtimisestä tai käden kosketuksesta ja lensi humisten ja lepattaen pois ikäänkuin suuren tulipalon pelottamana. Hätkähtänyt Simon luisui kiroten maahan, ja lintu pyrähti kaakattaen toisten miesten päitten yli, kiirehtien nopeasti tiehensä ja kiukkuisesti lakaisten maata siivillään.
Kaikki nauroivat ärsyttävästi, kun Simon ilmestyi kyynärpäätään hieroen. — Siitä sait, semmoinen se pappisi olikin, — ilkkui hänen vastustajansa.
— Kirottu kana, siitä lähtee ääntä yhtä paljon kuin kaikista muista, — jatkoi toinen. — Tahdotko koettaa uudestaan, Simon? Ehkäpä löydät toisenkin siivellisen.
— Lopettakaa jo, — huusi kolmas kärsimättömästä — Pappi ei voi olla siellä, missä on kanoja. Mennään takaisin. Sanoinhan jo, ettei hän mennyt tänne päin. Hän on kai pötkinyt virralle.
— Hitto hänet periköön! — vastasi Simon raivostuneena. — Olkoon hän missä tahansa, kyllä minä hänet löydän.
Vastahakoisena myöntämään olleensa väärässä hän viivytteli, luoden epäluuloisia silmäyksiä heiniin.
Mutta yksi miehistä haukkui häntä narriksi; ja lopulta, kun oli pakko myöntää erehtyneensä tai jäädä jälkeen, hän liittyi seuralaisiinsa. Askeleet ja äänet loittonivat hitaasti katua pitkin; hitaasti, kunnes ne häipyivät kokonaan ja hämärän herkkä tunnelma ja vastaniitetyn heinän suloinen tuoksu rauhoitti molempien tänne jääneiden kiihtymyksestä väriseviä hermoja.
La Tribe kääntyi toveriinsa säteilevin silmin. — Sielumme ovat pelastuneet, — mutisi hän, — kuten metsästäjän satimesta pelastunut lintu. Sadin on murrettu ja me olemme vapaat! — Hänen äänensä värisi kuiskatessaan nämä muinaiset voiton sanat.
Mutta kun he katsoivat Tignonvillen jalkojen juuressa olevaan pesään, ei siellä ollutkaan munaa!