Kaarle kääntyi. — Vaietkaa, pilkkakirves! — sanoi hän murtuneella äänellä. — Älkää kylväkö lisää katkeruuden siemeniä! Nyt jo — ja väristys puistatti hänen pitkää, honteloa vartaloaan — näen verta kaikkialla! Verta? Voi, hyvä Jumala, näenkö enää koskaan mitään muuta? Mutta nyt ei enää voi kääntyä takaisin. Tehtyä ei voi saada tekemättömäksi. Vai niin, te menette siis Bironin luo. Ja voitteko te, — jatkoi hän kääntyen synkkänä marski Tavannesin puoleen, — ottaa hänet mukaanne ja kertoa hänelle, mitä hänen tulee tietää.
— Se on jo tehty, sire! — huusi marski nikottaen. — Tule, veli!
Mutta kun molemmat olivat astuneet salin poikki hovimiesten nopeasti väistyessä heidän tieltään, kosketti marski Hannibalin hihaa.
— Sepä riippui hiuskarvasta, — kuiskasi hän; nähtävästi hän oli ollut selvempi kuin miltä näytti. — Pane mieleesi, ettei käy päinsä vastustaa pikku herraamme, kun hän saa kohtauksensa. Muista se ensi kerran varalle, taikka sinun käy hullummin, veli. Tällä kertaa selvisit asiasta loistavasti ja niistit tuota mustaa paholaista kerrassaan ihmeteltävällä tavalla. Mutta niin mieletön et aikone olla, että lähdet Bironin luo?
— Kyllä, — vastasi kreivi Hannibal kylmästi. — Minä lähden.
— Parempi olla lähtemättä! — vastasi marski. — On helpompi päästä sinne sisään kuin sieltä ulos… ehjin kurkuin! Oletko milloinkaan pyydystänyt villikissoja puun ontelosta? Ensiksi poikasia ja sitten emoa? Hyvä on, juuri sellaista siitä tulee! Kuule neuvoani, veli. Aja takaa Montgomeryä, jos sinua haluttaa, ratsasta Nancayn kanssa Chatilloniin, hän on juuri lähtemäisillään, mene Pariisista minne ikänä sinua haluttaa, mutta älä lähde sinne! Biron vihaa meitä, ainakin minua. Ja mitä kuninkaaseen tulee, unohtaa hän koko jutun viikon kuluttua, jos hän ei näe sinua pariin päivään.
Kreivi Hannibal pudisti päätään. — Ei, — sanoi hän, — minä lähden.
Marski tuijotti häneen hetken. — Lempo soikoon! — sanoi hän, — miksi? Et ainakaan kuninkaan mieliksi, sen näen. Mitä luulet sieltä saavasi, veli?
— Hugenottipapin, — vastasi Hannibal ystävällisesti. — Tarvitsen sellaisen, joka on hengissä, ja niitä on harvassa vapaina. Näin ollen minun täytyy lähteä häntä hakemaan.
— Ja kiskaisten miekankannikettaan paremmin kohdalle hän asteli pihan poikki portille ja hevostensa luo.