Bironin kasvojen ilme muuttui. — Luulen teitä, — sanoi hän terävästi, — siksi, jonka merkin minulle lähetitte.
— Viisaimmatkin erehtyvät toisinaan, — vastasi toinen naurahtaen hiljaa. Ja hän riisui naamionsa.
Ritarikunnan suurmestari peräytyi askeleen, ja hänen silmänsä säkenöivät vihasta.
— Herra de Tavannesko? — huudahti hän, ja hän vaikeni hetkeksi sulasta hämmästyksestä. Sitten lyöden kämmenensä pöytään hän kysyi: — Mitä tämä petos merkitsee?
— Asia on aivan yksinkertainen, — vastasi Tavannes levollisesti. — Ja kuitenkin, kuten juuri äsken sanoitte, olisin tuskin ilman sitä päässyt luoksenne. Ja minun täytyi päästä luoksenne. Ei, herra de Biron, — lisäsi hän nähdessään Bironin raivoissaan tarttuvan vieressään pöydällä olevaan kelloon, —sillä tavoin ette voi saada tehtyä tekemättömäksi.
— Voin ainakin luovuttaa teidät, — vastasi suurmestari kiivaasti, — niille, jotka menettelevät kanssanne, niinkuin te olette menetellyt meidän omaistemme kanssa.
— Siitä teille ei tule mitään hyötyä, — vastasi kreivi Hannibal maltillisesti, — sillä kuulkaapa, suurmestari, minä tulen kuninkaan puolesta. Jos soditte häntä vastaan ja pidätte hänen linnoitustaan hallussanne ihan hänen nenänsä edessä, olen minä hänen lähettinsä ja hänen kaikkeinpyhimpänsä. Jos teidän välillänne on rauha ja te määräätte täällä hänen tahdostaan, niin olen hänen palvelijansa ja siis myöskin turvassa.
— Rauhassa ja turvassa? — huusi Biron vihasta vapisevalla äänellä. — Ja ovatko ne rauhassa ja turvassa, jotka tulivat tänne luottaen hänen sanaansa, jotka makasivat hänen palatsissaan ja nukkuivat hänen vuoteissaan? Missä he ovat, ja mitä on heille tapahtunut, kun te uskallatte vedota kansainväliseen lakiin taikka hän Bironin uskollisuuteen? Kuinka te uskallatte ärsyttää minua, te, jonka veli tänään usutti tämän kehnon kaupungin koiria Ranskan jaloimpien kimppuun, joka olette liittoutunut ulkomaisen joukkion kanssa tehdäksenne sellaisen työn, että maamme siitä haisee maailman sieraimissa vielä sitten, kun me jo olemme tomuna? Te tulette tänne puhumaan rauhasta ja turvallisuudesta! Herra de Tavannes, — ja hän iski kämmenellään pöytään, — te olette rohkea mies. Minä tiedän, miksi kuningas tahtoi lähettää juuri teidät, mutta en tiedä, miksi te tahdoitte tulla.
— Kerron sen teille myöhemmin, — vastasi kreivi Hannibal tyynesti. —
Sillä ensiksikin kuninkaan asia. Viestini on lyhyt, herra de Biron.
Haluatteko pitää tasapainoa Ranskassa?
— Keiden välillä? — kysyi Biron ylenkatseellisesti.