— Lotringilaisten ja hugenottien.
Ritarikunnan suurmestari rypisti otsaansa tuimana. — Olen toiminut välittäjänä yhden kerran liikaa, — murisi hän.
— Nyt ei tarvitse mennä välittämään, vaan pitää tasapainoa, — vastasi Tavannes levollisesti. Tässä on puhe vain… mutta asiasta toiseen, onko teillä halua, herra de Biron, ruveta Rochellen kuvernööriksi? Kuningas tahtoo, tänään rangaistuansa, osoittaa ankaruuden jälkeen lempeyttä, kuten viisaan hallitsijan tulee. Ja rauhoittaakseen rochellelaisten mieliä hän tahtoisi antaa heille vallanpitäjän, joka on heille mieluinen ja myös uskollinen hänen majesteetilleen… taikka muuten syntyy sota. Sellainen mies tulee siinä asemassa olemaan koko kuningaskunnan herrana, sillä hänellä on Janus-temppelin avaimet, ja hänen pidättäessään tai hellittäessään merikarhunsa on Ranskassa rauha tai sota.
— Tuleeko kaikki tuo kuninkaan suusta? — kysyi Biron ivallisesti. Mutta hänen mielen kuohunsa oli asettunut. Hän oli käynyt miettiväiseksi, epäluuloiseksi, ja katseli toista niin tarkasti kuin olisi tahtonut lukea hänen salaisimmatkin ajatuksensa.
— Tarjous on hänen, mietteet minun, — vastasi Tavannes kuivasti. — Sallikaa minun lisätä vielä yksi. Amiraali on kuollut, Navarran kuningas ja Condén prinssi ovat vankina. Kuka nyt pitää tasapainoa italialaisia ja Guisejä vastaan? Ritarikunnan suurmestari, jos hän on viisas ja tyytyy säätämään Ranskalle lakia Rochellen linnoituksesta.
Biron tuijotti puhujaa kummastellen hänen suorasukaisuuttaan.
— Te olette rohkea mies, — huudahti hän vihdoin. — Mutta timeo Danaos et dona ferentes [pelkään danaolaisia, vaikka lahjojakin tuovat. Suom.], — jatkoi hän katkerasti. — Te tarjoatte liian paljon.
— Tarjous on kuninkaan.
— Ja ehdot? Hinta?
— Että pysytte alallanne, herra de Biron.