"Hän on sievä lapsi", vastasi madame hymyillen heikosti.
"Kyllä, hyvännäköinen hän on", vahvisti mustapukuinen. "On yksi tietomiesten myymä tarvike, jota hän ei joudu milloinkaan kaipaamaan."
"Mikä niin?" kysyi nainen uteliaasti, ensi kertaa tähystäen tähdistälukijaa tarkkaavasti.
"Lemmenjuoma", vastasi tämä sävyisästi. "Hänen ulkomuotonsa, kuten madamenkin, vastaa sen tehoa aina."
Toinen punehtui, hymyillen hiukan suruisesti. "Onko sellaisia olemassa?" hän sanoi. "Onko se totta? Tarkoitan, olen aina ajatellut, että se kaikki on lastensatua."
"Ei enempää kuin myrkyt ja paranteet, madame", vastasi tähdistälukija totisena, "suolan säilyttävä voima tai ruudin tuhoisa teho. Te nautitte pärskäjuurta Ja aivastatte — Paracelsuksen tippoja ja nukutte — viiniä ja näette kaksittain. Miksi olisi kiinnytysjauhe ihmeellisempää kuin nuo? Tai jos vielä epäilette", hän jatkoi keveämmin, "niin katsokaa ympärillenne, madame. Näette nuorten miesten rakastavan vanhoja naisia, ylhäisten liittoutuvan alhaisten kanssa, rumien kiehtovan kauniita. Näette satoja arvoituksellisia pareja, uskokaa minua, me ne solmimme. Puhun aiheettomasti", hän lisäsi kumartaen, "sillä madame de Vidoche ei voi koskaan tarvita muuta kiinnyttäjää kuin silmänsä".
Madame huokasi hypistellen hajamielisesti lautasta, katseet pöytään luotuina. "Ja kuitenkin sanotaan, että avioliitot säädetään taivaassa", hän mutisi hiljaisesti.
"Taivaalta — tähdistä — me johdamme tietomme", vastasi mustapukuinen samaan tapaan.
Mutta hänen kasvonsa! — oli hyvä, että madame ei nähnyt niitä! Ja samassa puuttui hra de Vidoche keskusteluun. "Mitä hölynpölyä tuo on?" hän sanoi puhutellen äreästi vaimoaan. "Oletko lopettanut? Maksakaamme siis tuolle isännän heittiölle ja lähtekäämme. Jos nimittäin et halua viettää yötä taipaleella. Missä ne palvelijain vätykset ovat?"
Hän nousi, astui ovelle huutamaan heitä ja palasi hyvin puuhakkaasti ottamaan viittaansa ja hattuansa. Mutta hänen kaikissa liikkeissään oli huomattavaa, että hän ei kertaakaan kohdannut tähdistälukijan katsetta tai vilkaissut tämän taholle. Silloinkin kun hän jurosti toivotti mustapukuiselle "hyvää yötä" — ohimennen virkkaen sen hoputellessaan vaimoansa lähtökuntoon — hän puhui olkansa yli; ja samaan tapaan hän läksi huoneesta, näköjään kokonaan syventyneenä viittansa kiinnittämiseen.