Kapteeni seurasi katseellaan hänen kätensä suuntaa, muttei nähnyt muuta kuin säikähtyneitä kasvoja ja kyyristeleviä vartaloita. "Mikä poika?" hän ärähti. "Mitä tarkoitat?"
"Poika, joka juoksi meidän perässämme kirkolle", vastasi toinen. "Näin hänet juuri-ikään — tuolla! Hän seisoi tuon miehen takana, kurkistaen hänen kainalostaan."
Kolmella harppauksella pääsi kapteeni osoitetulle paikalle. Mutta siellä ei ollut mitään poikaa — sellaista ei näkynyt missään. Vieläpä vakuuttivat lähellä seisseet peljästyneet palkolliset, että he eivät olleet nähneet mitään poikaa — että siellä ei ollut voinut olla sellaista katselijaa. Kapteeni ei suurestikaan välittänyt heidän vakuutuksistaan, arvellen heidän pitäneen silmällä ainoastaan madame de Vidochea; mutta se tosiseikka jäi varmaksi, että poika oli poissa, ja etsijä palasi ähmissään ja ymmällä, — enemmän kuin puolittain taipuisana ajattelemaan, että tuo väite saattoi olla tekeytymistä kamarineidon taholta, jolloin kuitenkin oli mahdoton oivaltaa, mitä hyötyä siitä saattoi olla tälle. Hän kysyi naiselta karskisti, minkä ikäinen se poika oli.
"Noin kahdentoista", vastasi tämä vilkaisten hermostuneesti olkansa yli. Hän alkoi tosiaan kuvitella, että poika oli henkiolento, sillä mikä olikaan saattanut toimittaa hänet tänne? Miten oli hän tullut sisälle? Ja mihin oli hän kadonnut?
"Millaisissa pukimissa hän oli?" kysyi kapteeni vihaisesti, kätensä heilautuksella torjuen palkolliset, jotka olisivat uteliaina tunkeutuneet hänen lähelleen.
"Mustassa sametissa", vastasi kamarineito. "Mutta hänellä ei ollut lakkia. Hän oli avopäin. Ja silmääni pisti, että hänellä oli musta tukka ja siniset silmät."
"Oletko varma siitä, että täällä näkemäsi poika oli sama, joka seurasi teitä ja puhutteli madamea kadulla?" tivasi kapteeni. "Varo väitteitäsi, vaimo!"
"Varma olen", vakuutti toinen kuumeellisesti. "Tunsin hänet heti."
"Voitko väittää, että madame ei tuonut häntä taloon sinun kanssasi?"
Kamarineito takasi jyrkästi, että niin ei ollut käynyt, ja yhtä jyrkästi, että poika ei ollut voinut seurata heitä taloon salavihkaa. Tässä kohden tiedämme hänen erehtyneen; mutta hän uskoi niin, ja siihen uskoon joutui kyselijäkin.