"Ja minun!" vastasi isä Bernard tarmokkaasti. "Hän on se, jota kaipasin!" Papin silmät sädehtivät, hänen runkonsa näytti paisuvan riemusta. "Deo laus! Deo laus!" hän lausui niin kaikuvasti, että kourallinen vetelehtijöitä, jotka olivat kerääntyneet ympärille tuijottamaan ja värisemään, kavahti taaksepäin säikähtyneenä ja teki ristinmerkkejä. "Poika kuuluu minulle! Jumala on toimittanut hänet tielleni tänään yhtä selkeästi kuin olisi enkeli taluttanut minua kädestä. Ja hän lähtee mukanani, hän lähtee mukanani. Joutavia, mies!" — näytösmiehelle, joka seisoi yrmeänä hänen edessään — "älä uskallakaan murjottaa minulle. Poika tulee kanssani, sanon. Tarvitsen häntä erääseen tarkoitukseen. Voit tulla sinäkin, jos haluat."
"Minne?"
"Châteletiin", vastasi isä Bernard armottomasti naurahtaen. "Et näy pitävän siitä aatoksesta. Mutta tee miten mielit."
"Te otatte pojan?"
"Suoraa päätä", vastasi pappi.
"Mon Dieu! Mutta ette vain otakkaan!" huudahti näytösmies. Raivostus hääti hetkeksi pelon. Hän tarttui lapsen käsivarteen. "Hän on minun poikani! Häntä ei viedä, sen sanon!" huusi hän melkein vaahdoten vimmasta. "Hän on minun!"
"Epatto! Elukka! Hirtehinen!" jyrisi pappi vastaukseksi. "Käden käänteessä voisin sinkauttaa sinut viereiselle kadulle. Hellitä, tai minä — kas, hyvä on itsellesi, että tulet järkiisi. Mene nyt! Matkoihisi — tai yhdestä ainoasta sanastani rientäisi tähän kymmenenkin apuria, jotka —"
Hän ei lopettanut lausettaan, sillä näytösmies peräytyi masentuneena ja seisoi loitompana väkijoukossa, ilkeyden ja raukkamaisen pelon taistellessa hänen kasvoillaan. Pappi otti pojan leppeästi syliinsä ja katseli tätä. Hänen kasvonsa kävivät silloin ihmeellisen lauhkeiksi. Synkät silmäkulmat silisivät, huulten jäykkä piirre katosi. "Toimittakaa hiukan vettä"; hän sanoi likeisimmälle miehelle, isolle tummapintaiselle etelämaalaiselle. "Lapsi on pyörtynyt."
"Suokaa anteeksi, isä", vastasi mies, "hän on kuollut".
Mutta isä Bernard pudisti päätänsä. "Ei, poikani", hän sanoi säveästi;
"Hän, joka johdatti minut tänne tänään, pitää pienokaisen hengissä
hiukan kauvemmin. Jumalan tiet eivät milloinkaan pääty umpikujaan.
Tuokaa vettä. Hän on vain tainnuksissa."