Mutta naisissa on sitkeyttä, joka kärsimysten hetkinä verrattomasti voittaa miesten kestävyyden. Suunnattomalla ponnistuksella madame pääsi tointumaan. Hän vastasi presidentin alkukysymyksiin heikosti, mutta selvästi; ja kun hänet johdettiin suoraa päätä kertomaan käynnistään Notredamen luona, tajusi hän asemansa kyllin hyvin, tehostaakseen nimenomaan kahta hänelle tärkeätä seikkaa — että hän oli mennyt ostamaan lemmenjuomaa eikä myrkkyä ja että hän oli ensin saanut ohjeekseen nauttia sen itse. Jälkimäinen vakuutus teki hätkähdyttävän vaikutuksen oikeussalissa. Se oli aivan odottamaton. Ja vaikka yhdeksänkymmentäyhdeksän sadasta piti sitä epätoivoisen naisen rohkeana keksintönä, myönsivät kaikki, että se lisäsi jutun jännittävyyttä.
Luonnollisesti presidentti piti häntä lujalla näistä vakuutuksista. Hän yritti sekä suostuttelulla että vastaväitteitä esittämällä saada syytettyä peräytymään niistä. Mutta tämä ei taipunut, eikä häntä saatu eksytetyksi kertomaan mitään niiden kanssa ristiriitaista. Vihdoin presidentti luopui. "Hyvä on, jätämme sen silleen", hän sanoi, ja niin salavihkaa oli vangin kertomus voittanut myötätuntoa hänen puolelleen, että suojamassa ihan kuului yleinen huojennuksen humahdus. "Me siirrymme eteenpäin, jos suvaitsette. Poika, joka saavutti teidät kadulla ja puheenne mukaan muutti kaikki — kuka hän oli, madame?"
"En tiedä."
"Olitte nähnyt hänet ennen?"
"En."
"Eikö hän ollut avaamassa ovea, kun tulitte Notredamen taloon?"
"Ei."
"Eikä lähtiessännekään?"
"Ei."
"Kuinka siis saatoitte tietää, madame, että hän tuli tuon katalan henkilön lähettämänä, jonka luona olitte käynyt?"