— Onhan meillä kuninkaan sotaväki, sanoin minä.
— Se kieltäytyy käskyjä tottelemasta. Ja semmoinen sotaväki on pahempaa kuin kokonaan kelpaamaton.
— Entä sitten upseerit?
— Niihin voi kyllä luottaa, mutta kansa vihaa heitä. St. Louis'in ritari vaikuttaa roistoväkeen samoin kuin punainen vaate härkään. Minä takaan että heillä on kyllin tekemistä pidättäessään sotamiehiä kasarmeissa.
Hänen tuttavallisuutensa ja kiivautensa suututti minua; mutta en kuitenkaan voinut puhua samaan tapaan kuin eilen. Silloin tuo puhe Buton'in kuunnellessa olisi minusta tuntunut herjaavalta. Mutta tänään näyttäytyi sama asia aivan erilaisessa valossa. Ja sitä paitsi tuo muukalainen oli peräti toinen mies kuin Doury; syyt, jotka toista vakuuttaisivat, eivät toisesta mitään merkitseisi. Minä oivalsin sen, ja avuttomassa tilassani kysyin isä Benoit'lta mitä hän halusi.
Hän ei vastannut. Se oli kapteeni, joka sanoi:
— Me haluamme että yhdytte valiokuntaan.
— Eilen oli puhe siitä asiasta, vastasin jyrkästi.
— En voi tehdä sitä. Isä Benoit saa selittää sen asian teille.
— Minä en halua isä Benoit'n vastausta, kiisti kapteeni. — Tahdon kuulla sen itseltänne, herra kreivi.