— Ovatko hekin menneet? huudahdin. — Ja minne?
— Kylään lörpöttelemään, vastasi hän äreästi. — Joka rengillehän nyt jo uutisia kerrotaan ja sitten ne omin lupinsa juoksevat naapureihin niitä levittämään. Luulenpa maailman olevan aivan mullin mallin. Olisi jo aika hänen majesteettinsa kuninkaan ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin.
— Eikö herra kirkkoherra jättänyt mitään sanaa minulle?
Vanha palvelija epäröi. — Kyllä, sanoi hän vihdoin vastahakoisesti. — Hän sanoi, että jos herra kreivi suvaitsisi olla kotona iltapäivään, niin saisitte sanomia häneltä.
— Mutta pitihän hänen mennä Cahors'iin?, sanoin. — Ei hän tule tänään takaisin?
— Hän meni pienen lehtokujanteen kautta alas kylään, vastasi André ykspäisesti. — En kuullut mitään Cahors'ista.
— Mene sitten heti alas kylään, sanoin, — ja tiedustele onko hän mennyt Cahors'iin.
Vanha palvelija meni muristen matkaansa, ja minä jäin yksin terassille. Tänä kauniina kesäaamuna vallitsi linnan ympäristössä erinomainen rauhallisuus. Istuin kivipenkille ja aloin mielessäni miettiä viime öisiä tapahtumia; elävästi nyt muistin seikkoja, joita niiden tapahtuessa tuskin huomasin, ja nyt kauhistuin niitä julmuuksia, jotka tapahtuessaan tuskin liikuttivatkaan minua. Vähitellen kuitenkin mielestäni haihtuivat nuo asiat, jotka saivat vereni kiehumaan ja aloin ajatella neitiä. Näin hänet taas istuvan edessäni satulassa ja miten hän itkien painoi päätään rintaani vasten. Lämpimässä ilmassa surisivat mehiläiset, kyyhkyslakassa kuhersivat kyyhkyset, puut edessäni puistossa muodostivat lehtokujanteen, ja lehvät kaarsivat hänen päänsä yli, ja häntä ajatellen uuvuin uneen.
Siihen nähden miten edellisen yön olin viettänyt, ei se kumma ollutkaan. Mutta kun herätessäni päivä jo oli puolessa tulin sangen levottomaksi. Kavahdin pystyyn ja silmäillen epäilevästi ympärilleni huomasin Andrén hiipivän pois pitkin linnan muuria. Huusin häntä ja kysyin miksi hän oli antanut minun nukkua niin kauan.
— Luulin että olitte väsynyt, herra, mutisi hän ja räpäytti silmiään päiväpaisteessa. — Eihän herra kreivi ole mikään talonpoika, että te ette saisi nukkua milloin teitä haluttaa.