— Se sopii kyllä hyvin, sanoin matalalla äänellä.
— Ehkä tahdotte tehdä hyvin ja tutkia sitä. Minun tietääkseni siinä ei ole mitään vikaa.
Olin niin tekevinäni.
— En minäkään löydä siinä mitään vikaa, sanoin käheästi.
— Ehkä nyt asetamme miekkailijat paikoilleen?
— Tehdään niin.
En tuntenut kumpaisenkaan taitavuutta, mutta kun käännyin mennäkseni kapteeni Hugues'n luo, hämmästyin taistelijain suurta erilaisuutta kun he siinä seisoivat paitahihasillaan hiukan syrjempänä. Kapteeni oli vastustajaansa päätään lyhempi, mutta sitkeä ja voimakas, silmät olivat hänellä kirkkaat ja katse rohkea. Markiisi sitä vastoin oli pitkä ja notkea, hänen pitkät käsivartensa, ennustivat vastustajalle vaaraa, hän seisoi siinä huolettomasti hymyillen ja sekin näytti turmiota ennustavan. Arvelin, että jos hänen kylmäverisyytensä ja taitavuutensa olisivat yhtä suuret kuin hänen luontaiset lahjansa, niin kapteeni Hugues — mutta uudelleen alkoi järkeni hämmentyä. Mitä toivoinkaan?
— Olemme valmiit, sanoi Louis kärsimättömästi, ja huomasin hänen katsastavan portille päin. — Tahdotteko tehdä hyvin ja mitata miekat, herra kreivi?
Nyökäytin päätäni ja ryhdyin juuri tehtävääni kun kapteeni merkillä ilmoitti minulle, että hän halusi puhua kanssani, ja välittämättä toisten vihaisista silmäyksistä menin syrjään hänen kanssaan.
Äskeinen kiihko oli hälvennyt hänen kasvoistaan, jotka nyt olivat kalpeat ja vakavat. — Tämä on typerä hanke, sanoi hän lyhyesti. — Se olisi aivan oikein minulle jos tuo pöllö lävistäisi minut. Tahdotteko tehdä minulle palveluksen, herra kreivi?