Mutisin että tahdoin tehdä mitä voin hänen puolestaan.
— Tätä tointani varten, — jatkoi hän välttäen katsettani, — lainasin eräältä henkilöltä Pariisissa tuhat francs'ia, hänen nimensä löydätte kapsäkistäni ravintolassa. Jos minulle mitään tapahtuisi, niin olisin iloinen jos tahtoisitte hänelle lähettää jäljellä olevat rahat. Siinä kaikki.
— Kyllä minä pidän huolen siitä, että hän saa koko summan, sanoin.
Hän puristi kättäni ja asettui sitten paikoilleen; Louis ja minä asetuimme paljastetut miekat kädessä molemmin puolin taistelijoita, valmiit tarpeen vaatiessa väliin astumaan. Merkki annettiin, taistelijat tervehtivät toisiaan, asettuivat asentoon ja seuraavassa silmänräpäyksessä mittelivät jo miekat toisiaan — ja kyyhkyset lentelivät päämme ylitse ja pihan keskellä lähde hiljaa lirisi päiväpaisteessa.
Minä huomasin pian suurta erilaisuutta heidän taistelutavassaan. Kapteeni teki kiivaita hyökkäyksiä, kumartui eteenpäin, juoksi milloin vastustajaansa vastaan, milloin viskautui syrjään ja kaiken aikaa piti hän käsivarttaan liikkumatonna ja liikutti kättään vain kalvoimesta. Mutta markiisi seisoi kaiken aikaa suorana ja rauhallisena, liikutti koko käsivartta, halveksi kaikkia mutkia ja osoitti erinomaista taitavuutta ja harjoitusta. Selvästi huomasi että markiisi oli heistä taitavin ja että kapteeni kohta väsyisi, hän kun alinomaa liikkui ja kun kalvoin väsyy pikemmin kuin käsivarsi; sitä paitsi näin myöskin ettei markiisi pannut kaikkia voimiaan liikkeelle, vaan koetti vastustajaansa väsyttää. Silmiäni poltti, kurkkuani kuivi kun siinä melkein hengittämättä odottelin iskua, joka taistelun lopettaisi. Mutta silloin tapahtui äkkiä jotakin odottamatonta. Kapteenin jalka näytti luiskahtavan, mutta hän ei kaatunut, vaan kumartui maahan saakka, johon hän nojasi vasenta kättään, ja tavoitti markiisia miekallaan, kärki melkein jo kosketti rintaa, kun markiisi äkkiä astuen taaksepäin töin tuskin pelastui. Ennenkuin kapteeni jaloilleen ennätti, löi Louis hänen miekkansa syrjään.
— Petollista peliä! huusi hän vihastuneena. — Petollista peliä! Pisto altapäin! Se ei ole sääntöjen mukaista.
Miekan kärki maata vasten seisoi kapteeni siinä läähättäen. — Mutta, herra, minkätähden ei? kysyi hän ja katsoi sitten minuun.
— Minä en oikein käsitä teitä, herra de St. Alais, sanoin kankeasti.
— Pisto —
— Ei ole luvallinen.
— Ehkä ei miekkailukouluissa, mutta tämä on kaksintaistelu.