— En ole koskaan nähnyt sitä kaksintaistelussa käytettävän.
— Se ei merkitse mitään, sanoin kiihkeästi. — Se on naurettavaa että siitä syystä astua väliin.
— Herra!
— Se on naurettavaa, — sanoin vakavasti. — Semmoisen kohtelun perästä on velvollisuuteni viedä kapteeni pois täältä.
— Ehkä tahdotte astua hänen sijalleen, — sanoi takanani ivallinen ääni.
Käännyin pikaisesti. Se, joka puhui, oli toinen niistä henkilöistä, jotka olivat olleet St. Alais'n seurassa. Minä tervehdin häntä. — Lääkärikö? kysyin.
— Ei, vastasi hän äreästi. — Minä olen herra du Marc, nöyrin palvelianne.
— Mutta te ette ole apulaisena täällä, väitin vastaan. — Ja siitä syystä teillä ei ole oikeutta olla tässä saapuvilla. Minun täytyy pyytää teitä hyväntahtoisesti poistumaan.
— Minulla on ainakin yhtä suuri oikeus olla täällä kuin noilla tuolla, sanoi hän, osoittaen kirkon katolle, jonka rintavarustuksen yli joukko päitä näkyi kurkistelevan alas.
Tuijotin tuonne ylös.