Kolmastoista luku.
Kirkkoherran huolet.
Elokuu oli kulussa ja kastanjapuiden lehvät vielä viheriät, kun roistoväki ryösti St. Alais'n talon ja minä putosin tiedotonna portaille. Lehmukset olivat paljaat ja tammet kellastuneet, kun uudelleen aloin herätä elämään, kun vuoteeltani katselin harmaata syksyistä maailmaa ja jälleen otin hartioilleni olemisen taakan. Sittenkin kesti vielä monta päivää ennenkun tulin täyteen tuntoon, kun en enää tyytynyt vaan syömään, juomaan, makaamaan ja katselemaan isä Benoit'n ystävällisiä kasvoja vierelläni. Se hetki tuli kuitenkin viimein — marraskuun lopulla — jolloin ajatukseni heräsivät uuteen toimintaan, vastoin hoitajieni luuloa, ja kun selvä katseeni kohtasi kirkkoherran katseen, näin, että hän kääntyi toisaalle ja itki ilosta.
Viikon perästä tiesin kaikki sekä yleiset että yksityiset tapahtumat tämän muistettavan syksyn kuluessa, jonka olin maannut sängyssäni kuin puu aavistamatta mitä ympärilläni tapahtui. Aluksi isä Benoit karttoi puhua sellaisista asioista, jotka minua likemmin koskivat ja puheli sen sijaan Pariisista, kymmenestä levottomuuden ja jännityksen viikosta, jotka seurasivat Bastilj'in hävitystä, viikoista, jolla ajalla etukaupungit Lafayette'n ja hänen kansalliskaartinsa valvonnan alla pitivät tarkasti silmällä Versailles'ea; jossa Kansalliskokous istui; puutteesta tuona koetuksen aikana, alituisista huhuista vastavallankumouksesta hovin puolelta, kuningattaren onnettomasta iltamasta, josta tuli kipinä ruutitynnöriin, ja viimeksi naisten suuresta kulkueesta Versailles'iin viides päivä lokakuuta, joka pakoittamalla kuninkaan ja kansalliskokouksen tulemaan Pariisiin ja tekemällä kuninkaan vangiksi omassa linnassaan, teki lopun pitkällisestä epätietoisuudesta.
— Entä sitte? kysyin hämmästyneenä, — Tehän sanoitte nyt olevan kahdeskymmenes päivä marraskuuta?
— Ei ole mitään tapahtunut. On vaan näkynyt merkkiä ja oireita.
— Ja nämä?
Hän pudisti päätään. Joka asekuntoinen mies on kirjoitettu kansalliskaartiin. Täällä Quercy'ssä kuuluu siihen osastoon, jota herra Hugues alkoi muodostaa, monta tuhatta miestä. Kaikki ovat siis aseilla varustetut. Ja koska kaikki asetukset metsänriistan suojelemiseksi ovat kumotut, on joka mies metsästäjä. Ja niin monta aatelissukuista on muuttanut pois maasta, että täällä joko ei ollenkaan ole aatelistoa tai ovat kaikki aatelismiehiä.
— Ja kuka hallitsee?
— Kunnallishallitukset. Ja missä niitä ei ole, seisovat valiokunnat.