— Ja se oli?
— Punanen kokardi.
— Punanen kokardi?
— Niin, vanhan liiton tuntomerkki.
— Mutta eihän mikään nykyisistä puolueista ole valinnut sitä merkikseen.
Ravintoloitsija hankasi miettiväisenä kaljua päälakeaan. — Ei, sanoi ukko, se kyllä on totta. Mutta siitä väristä ei missään tapauksessa pidetä näillä seuduin. Ja naiset matkustavat yksin — yksin, herra kreivi! Heidän ajajansa, puolihupsu mies, joka kertoi heidän pestanneen hänet Rodez'issa, kielsi tiukasti nähneensä kapusiinimunkkia, mutta puhui muuten ristiin moneen kertaan. Nyt, herra kreivi, minä vien teidät naisten luo, ellette halua syödä enempää. Te voitte ehkä todistaa heitä vastaan eli puolestaan.
— Mutta eikö nyt jo ole kovin myöhäistä? kysyin, sillä ehdotuksensa ei ollenkaan miellyttänyt minua.
— Vangit eivät saa olla niin hienotunteisia, vastasi hän ilkeällä naurulla ja huusi ovelta tuomaan takki ja lyhty keittiöstä.
— Naiset eivät siis olekaan täällä?
— Ei, vastasi isäntä silmää iskien. — Ei voi koskaan olla liiaksi varovainen. Mutta ei heillä siltä ole mitään valittamisen syytä. Putkassa istuu pari raakaa junkkaria, jonka tähden vanginvartija Babet antoi heille oman huoneensa.