— Siis ette voi muuta kuin —
— Mutta — mutta, keskeytti hän tekeytyen taas mahtavan näköiseksi, — yhtä asiaa ei vielä ole minulle selitetty, tuota punaista kokardia näet. Mitäs te siitä virkatte, herra kreivi?
— Punaisesta kokardistako?
— Niin, kuinka sen tahdotte selittää, sanoi hän melkein kohteliaasti.
Tuota en ollutkaan ajatellut ja katsoin epätoivoisesti rouvaan. Kai hänen naisellinen älynsä keksisi jotakin selitystä tuolle punaiselle kokardille.
— Oletteko kysynyt sitä rouva Corréas'elta itseltään? kysyin vihdoin, siten siirtäen taakan rouvan hartioille. — Oletteko pyytänyt häntä selittämään mitä se merkitsee?
— En ole.
— Sen minä tiedän sijassanne tekisin.
— Elkää kysykö minulta, vaan kysykää herra kreiviltä, minkäväriset reväärit Quercy'n kansalliskaartilla on, sanoi rouva välinpitämättömästi.
— Punaiset, vastasin keveällä mielellä. — Punaiset! Minä tiesin sen kun olin nähnyt Buton'in univormun. Mutta miten rouva de St. Alais sen tiesi, sitä minä en todellakaan ymmärrä.