— Jos olette Froment, niin kieltäydyn kanssanne matkustamasta.
— Ja siitä syystä täytyy rouvan, jonka vaunut nämä ovat, lähteä matkalle ilman minua?
— Niin täytyykin, koska hän ei voi matkustaa ilman minua, vastasin tuimasti.
Luulen että vastaukseni sai hänen otsansa rypistymään, ja ääni kuului ivalliselta kun hän kysyi: — Mitä teillä sitten on minua vastaan? Enkö ole kylliksi hieno matkustamaan teidän armonne seurassa?
— Tässä nyt ei ole kysymys hienoudesta, sanoin tuimasti, — vaan passista. Koska kysytte, niin vastaan, että minulla on valtakirja nykyiseltä hallitukselta, jonka etuja luulen teidän vastustavan. Olen valehdellut rouva de St. Alais'n ja hänen tyttärensä takia. He ovat naisia ja minun täytyi pelastaa heidät. Mutta minä en aio valehdella teidän tähtenne enkä suojella teitä. Ymmärrättekö nyt, herra?
— Täydellisesti, vastasi hän. — Mutta yhtäkaikki palvelen kuningasta.
Ketä te, herra, palvelette?
Minä vaikenin.
— Keneltä te, herra, olette saanut valtakirjanne, jota ei saa väärinkäyttää?
Hänen ivalliset sanansa sattuivat minuun kipeästi, mutta olin yhä vaan ääneti.
— No, herra kreivi, jatkoi hän avosydämisesti ja aivan toisenlaisella äänellä. — Tulkaa jo tuntoihinne. Te olette oikein arvannut. Minä olen Froment. Minäkin olen pakolainen, ja jos minut nähtäisiin Villerauguessa, niin minut heti hirtettäisiin. Samoin Ganges'issa. Olen siitä syystä pakoitettu turvautumaan jalomielisyyteenne ja anomaan suojelustanne. Antakaa minun seuraanne kuuluvana kulkea Suméne'n ja Gangesen läpi; siitä lähtien, sanoi hän ylpeästi, — tulen toimeen omin neuvoin.