— Onko hevoseni täällä?
— On kyllä! Hyvä ystävänne on tuonut sen Milhau'sta. Mutta missä te olette ollut? Ja mitä te täällä teette? jatkoi hän epäillen.
— Kadotin valtakirjani. Froment varasti sen minulta.
Parooni vihelteli.
— Ja Villeraugues'sa ne pidättivät minut. Siitä lähtien olen ollut siellä.
— Vai niin! sanoi hän kuivasti. Ne, herra kreivi, ovat seurauksia siitä kun matkustaa huonossa seurassa. Ja tänä iltana arvelen teidän —
— Koettaneen paeta, vastasin avomielisesti. Mutta entäs te, minä luulin teidän aikaa sitten kulkeneen tästä ohi.
— Minulle sattui esteitä. Mutta kun nyt olemme yhtyneet, neuvoisin teitä nousemaan hevosen selkään ja palaamaan takaisin kanssamme.
— Sen teen aivan mielelläni, virkoin kiireesti. — Ja te voitte sanoa heille kuka minä olen.
— Minäkö? Sitä en suinkaan voi, enhän itsekään sitä tiedä. Tiedän vaan keneksi olette sanonut itseänne.