— Jättäkää jo se asia, sanoin maltittomasti. — En minä siitä nyt välitä. Olen tavannut Louis de St. Alais'n, ja tiedän että jotakin on hullusti. Hän ei tahdo katsoa minua silmiin. Hän ei tahdo sanoa missä rouva de St. Alais asuu. Eikä hän tahdo olla missään tekemisissä minun kanssani, vaan kohtelee minua kuin rattotautista. Mitä se tietää? Te tiedätte sen, ja minunkin täytyy se tietää. Sanokaa se minulle nyt.
— Hyvä Jumala! huudahti hän katsoen minuun kyynelsilmin. —
Aavistukseni ovat siis toteutuneet.
Aavistuksenne? Mitä sitten pelkäsitte?
Että sydämenne olisi osakkaana siinä, herra kreivi.
Missä? Missä? Puhukaa suunne puhtaaksi!
— Neiti de St. Alais'n — kihlauksessa.
Tuijotin häneen hetkisen kuin unessa. — Hänen kihlauksessaan?
Kuiskasin hiljaa. — Ja kenelle hänet on kihlattu?
— Herra de Fromentille
Kahdeskymmenes luku.
Kaksi kosijaa.