— Minä kun tahdon että lähdette Nîmes'istä, sanoi isä Benoit lempeästi, katsoen rukoilevasti minuun ja laskien kätensä käsivarrelleni. — Neiti de St. Alais on kihlattu ja on siis ainaiseksi teiltä kadoksissa. Ja muutamien tuntien perästä kaupungissa kapina riehuu. Minä tunnen teidät, tunnen mielipiteenne ja tiedän että te ette kuulu kumpaiseenkaan puolueesen. Miksi siis tahdotte jäädä tänne, herra kreivi?
— Miksi? huudahdin niin kiivaasti, että hänen kätensä vaipui alas, aivan kuin olisin lyönyt häntä. — Siksi että aijon seurata neitiä kunnes hän on naimisissa, vaikka minun täytyisi mennä Turin'iin asti. Siksi että Froment menettelee typerästi sekoittamalla sotaa ja rakkautta, ja siksi että haluni nyt vetää minua hänelle vastakkaiseen puolueesen. Te kysytte miksi? Siksi että te tosin ette voi sanoa minulle missä neiti asuu, mutta niitä on toisia, jotka voivat ja ne minä aion käsiini etsiä!
Ja odottelematta hänen vastaustaan tahi kieltelemisiään — ja vaikka hän huusi jälkeeni ja koetti pidättää minua — otin hattuni ja juoksin portaita alas. Kadulle tultua kiiruhdin voimaini perästä siihen kaupunginosaan, josta juuri olin tullut. Kaduilla, joita myöten kuljin, tunkeili ihmisiä, mutta levottomuus ja odotus ei enää näyttänyt olevan niin kiihkeää. Kaupungin läpi kulkenut juhlasaatto näytti kaikkialle jälkiä jättäneen. Siellä täällä astuskeli sotamiehiä, kehoittaen kansaa pysymään rauhallisena, ja kaikkialla seisoskeli kaupunkilaisia, jotka ryhmissä innokkaasti ja kuiskaamalla puhelivat ja silmäilivät minua ohi kulkiessani. Joka kymmenes ihminen oli joko dominikaani- tahi kapusiini-munkki, ja vaikka kiihkeästi halusin saada parooni Géol'in ja Buton'in käsiini tiedustellakseni mitä he vihollisina tietäisivät Froment'in tuumista ja voimista, niin tajusin kumminkin että kaupunki oli kiihoitetussa tilassa, ja että, jos ennen levottomuuksien puhkeamista tahdoin saada jotakin aikaan, niin minun oli kiiruhtaminen.
Onneksi löysin herra de Géol'in ja Buton'in huoneissaan ravintolassa. Parooni, jolla lienee ollut omat ajatuksensa äkillisestä katoamisestani, ja jota en ollut nähnyt tulomme jälkeen, tervehti minua yrmeästi ja purevalla ivasanalla, mutta kysyttyäni muutamia asioita, jolloin hän tuli todellisen mielialani huomaamaan, muuttui hänen käytöksensä tykkänään.
— Te voitte kertoa hänelle kaikki, virkkoi hän nyökäyttäen päätään
Buton'ille.
Silloin vasta huomasin miten kummankin mieli oli kuohuksissa, vaikka he pyrkivät sitä salaamaan.
— Mitä on tapahtunut? kysäsin.
— Froment'in puolue Avignon'issa nousi eilen kapinaan, vastasi Buton kiihkeästi. — Mutta kun se oli liian aikaista, kukistettiin se heti. Tieto siitä saapui juuri tänne ja kiirehtii kenties hänen toimiaan.
— Näin sotamiehiä kaduilla.
— Kalviinilaiset ovat anoneet suojelusta.