— Adrien rakas!
Mutta minä en surkonut häntä.
— Ei Adrien — vaan herra kreivi! Adrien olen minä vaan ystävilleni.
— Ja enkö minä enää kuulukaan heihin?
Kohotin ivallisesti kulmiani.
— Senkö jälkeen, mitä illalla tapahtui? Onko mahdollista, monsieur, että luulette kohdelleenne minua ystävän tavalla? Tulin teidän taloonne vieraananne, ystävänänne, ja te virititte minulle paulan, teitte minut pilkan ja ivan esineeksi, ja —
— Minäkö?
— Ehkä ei, mutta te seisoitte vieressä ja katsoitte päältä. Te seisoitte vieressä, ettekä hiiskunut sanaakaan puolustuksekseni! Te seisoitte vieressä, ettekä nostanut sormeakaan minun avukseni. Sekö teistä on ystävyyttä?
Hän keskeytti minut arvokkaalla liikkeellä.
— Te unohdatte jotain, herra kreivi.