— Ne käyvät juuri asevarastohuoneen kimppuun herra, vastasi muuan heistä.

— Kutka?

Hän ei vastannut, kohautti vain olkapäitään ja tähysteli yhä kiihkeämmin alas kaduille. Minä tein samoin, vaan aluksi ei mitään tapahtunut. Mutta sitten aivan äkkiä, ikäänkuin olisi ovi, joka siihen saakka esti melun kuulumasta, avautunut, kuului suoraan allani pirullinen ulvonta ja meteli, ja suuri väkijoukko ryntäsi kadulle. Sen keskessä oli joukko munkkeja, joilla oli Vapahtajan kuvia käsissä. Kauheasti kiljuen ja aseita heilutellen kääntyi rahvaanjoukko ensimäisestä kadunkulmasta ja katosi näkyvistäni. Hetken aikaa kuuluivat vielä huudot ja melu, siitä voin päätellä joukon menneen kasarmeille päin, mistä silloin tällöin musketin laukauksia kuului. Silloin ymmärsin, että se oli apujoukko, jota Froment oli lähettänyt hakemaan. Kun sitten katsoin alas, huomasin, että puolet palvelijoista oli mennyt tiehensä ja yksinäisiä olentoja hiipi kaduilla, jotka tähän saakka olivat olleet aivan autiot. Nyt alkoi levottomuus minussakin päästä valloilleen. Päättävä hetki oli tullut ennen kuin sitä odotinkaan.

Huusin muutamalle palvelijalle ja kysyin missä naiset olivat.

— Sitä en tiedä, herra, vastasi hän hätäisesti ja käänsi kalpeat, pelokkaat kasvonsa minuun, sitten kääntyi hän taas pois.

— Ovatko he tuolla alhaalla?

Mutta hän oli liiaksi innostunut vastatakseen kysymykseeni ja pudisti vain kärsimättömästi päätään. En olisi mielelläni lähtenyt katolta ja huusin sentähden miehelle, että hän veisi kunnioittavan tervehdykseni rouva de St. Alais'lle ja pyytäisi häntä tulemaan tänne ylös. Minua ihmetytti, ettei hän jo ollut tullut sinne, naiset kun ovat uteliaita näkemään mitä tapahtuu.

Mutta mies — luullakseni eräs kokki — oli niin peloissaan ettei hän ajatellut muuta kuin itseään eikä hän paikaltaan liikahtanut, mutta hänen toverinsa huusivat: — Heti, herra, aivan heti!

Mutta nyt loppui kärsivällisyyteni, juoksin tikapuille ja niitä alas heidän luokseen. — Katalat, huusin minä, — sanotteko heti missä naiset ovat?

Kaksi heistä kääntyi äkkiä. — Mitä, herra?