Hämärässä huoneessa etsi lääkäri hartaasti jotakin.
— Antakaa joku paperi, sanoi lääkäri hiukan kärsimättömästi. — Joku paperi, mikä tahansa vain.
— Ei, huudahti Louis, ääni käheänä tuskasta, — se riittää jo — tämä ilvehtiminen. Minä en enää siihen rupea.
— Herra —
— Minä sanon, etten enää rupea siihen, huudahti Louis kiivaasti ja nyyhkytys pyrki valloilleen. — Sanokaa hänelle totuus.
— Hän ei meitä uskoisi.
— Muu kaikki on parempaa kuin tämä ilveily!
— Luuletteko todellakin niin? kysyi lääkäri hitaasti ja painavasti.
— Luulen minä.
— Mutta minä en ainakaan tahdo olla siihen osallisena, vastasi lääkäri vakavasti. — Tahdon olla vapaana kaikesta edesvastauksesta. Ettekä tekään, herra, ryhdy mihinkään ennenkuin saatte kuulla mikä semmoisen teon välttämätön seuraus on.