Vastaus tuli odottamattomalta taholta ja odottamattomassa muodossa. Herra de St. Alais nousi istuiltaan avoin kirje kädessä. Jos hän olisi malttanut ajatella, ei hän olisi niin varomattomasti julistanut kaikkia tietojaan. Mutta hämmästys ja kiukku vast'ikään saapuneista tiedoista, jotka kerrassaan kumosivat hänen vakuutuksensa, jotka panivat maaperän hyllymään varmimmankin jalkapohjan alla — tukahdutti kaiken varovaisuuden.
— En tiedä mitä kuningas toimittaa Versailles'ssa, lausui hän ivallisesti, — mutta sen kyllä tiedän, mitä sotamiehet tekevät Pariisissa. Ranskan kaarti hyökkäsi ensimmäisenä Bastiljiin. Besenval on peräytynyt loppujoukkojen kanssa, jotka eivät ole karanneet. Kaupunki on roistojoukon vallassa. Ne ovat ampuneet Flesselles'n ja asettaneet Bailly'n pormestariksi hänen sijaansa. Ne ovat muodostaneet kansalliskaartin ja hankkineet sille aseita. Ne ovat nimittäneet Lafayette'n ylipäälliköksi. Ne ovat valinneet itselleen tunnusmerkin. Ne ovat —
— Herra Jumala, huusi puheenjohtaja kauhistuneena. Tämähän on kapinaa.
— Aivan niin, monsieur, vastasi St. Alais.
— Ja mitä kuningas tekee?
— Hän ei suvaitse — tehdä mitään, kuului katkera vastaus.
— Entä parlamentti — ja kansalliskokous Versailles'ssa?
— Oh, nekään eivät ole tehneet mitään.
— Se on siis Pariisi?
— Niin, se on Pariisi.