— Niin, herra.

— No, pyydä heitä sitten tulemaan tänne ulos, vastasin, äänettömästi neuvoteltuani seuralaiseni kanssa. Mutta Doury? Maksoinhan minä laskuni hänelle. En ymmärrä mitä hän minusta tahtoo?

— Senhän saamme nähdä, vastasi isä Benoit, joka alinomaa katseli ovea. Tässä he jo tulevatkin. Hm, herra kreivi, jatkoi hän matalammalla äänellä, alkaapa luottamukseni hiukan horjua.

Luultavasti hän arvasi asian jotenkin paikalleen, mutta minä puolestani en tiennyt mitä uskoisin. Ravintoloitsija, joka oli kohtelias, mielittelevä mies, ja josta, vaikka olin tuntenut häntä jo monta vuotta, harvoin olin nähnyt muuta kuin kaarevan päälaen, lähestyi nyt kummallisen arvokkaan ja alamaisen näköisenä, hän vuoroin oikasihe mahtavasti, vuoroin notkisti selkäänsä nöyrän ja neuvottoman näköisenä.

Hänen pukunsa oli yhtä kummallinen kuin käytöksensäkin, sillä hän oli vaihtanut tavallisen mustasta verasta tehdyn porvarillisen pukunsa siniseen, jossa oli kullatut napit ja heleän keltaiseen liiviin, ja kädessä oli hänellä kultanuppuinen sauva. Mutta suurinta huomiota herätti kaksi valkosesta, punaisesta ja sinisestä tehtyä nauhakokardia rinnalla ja hatussa.

Hänen seuralaisensa, joka astui parin askeleen päässä jäljessä oli hänen täydellinen vastakohtansa — pitkä ja iso kuin jättiläinen, kasvot karkeat ja päivettyneet. Hänelläkin oli samanlainen kummallinen puku, mutta huolimatta nauhoista ja seurasta oli hän kumminkin Buton, Saux'n seppä. Hän punastui kun katseemme yhtyivät, ja koetti piiloittautua Doury'n lihavan selän taakse.

— Hyvää huomenta, Doury, aloin minä. Minua nauratti miehen kömpelösti kohtelias käytös, mutta kirkkoherran vakavat kasvot pidättivät minua. — Millä asialla olette? lisäsin. — Ja millä voin olla teille avulias?

— Luvallanne, herra kreivi, alkoi Doury, vaan vaikeni ja oikasihe — sillä tottumus oli koukistanut hänen selkänsä — ja lisäsi sitten: yleiset asiat, herra. Ja kunnia saada neuvotella kanssanne.

— Neuvotella kanssani, ja vieläpä yleisistä asioista! huudahdin hämmästyneenä.

Hän hymyili ujosti, vaan pysyi sanoissaan.